maanantai 26. syyskuuta 2011

Day 66: Wandering around almost without aim

Huomaa että alkaa jo henkisesti valmistautua jättämään Berliinin, kun ei oikein enää keksi mitä tekisi ja mieli halajaa jo eteenpäin. Jälleen kerran oli upea aurinkoinen päivä, joten lähdimme kävelylle vaikka vähän laiskotti eikä oikein enää edes keksitty mihin mentäisiin. Niinpä sitten katsottiin summissa kartalta joku alue missä ei vielä olla käyty, ja lähdettiin katsomaan että mikä ihmeen mötikkä karttaan on merkitty juuri sille alueelle. Mötikkä paljastui hurjan jykeväksi patsaaksi, joka oli asetettu kuivettuneen ja ankean näköisen puistikon reunalle, taustalla kerrostaloja. Ei siitä sen enempää. Haikeuden lievittämiseksi poikkesimme mukavan näköiseen kahvilaan, jota oli netissä kehuttu, eikä suotta ollenkaan. Kahvi oli oikein tummaa ja vahvaa eli juuri meidän makumme mukaista, ja leivonnaiset jättimäisen isoja ja yllättävän edullisia, koko lysti kahdelle alle 10 euroa. Välillä kävimme kotona lounaalla ja sitten lähdimme taas kylille, jatkoimme jo aiemmin päivällä aloitettua purkinavaajan metsästystä. Yllättävän haasteellista oli löytää edullinen tavallinen purkinavaaja, jostain syystä kaupoissa on täällä tarjolla vain sellaisia kuorimaveitsi-avaaja-yhdistelmiä. Onneksi löytyi vihdoin pikkukauppa jossa oli ymmärretty tämän tarpeen päälle ja saimme avaajan. Tuli nimittäin vahingossa ostettua keittopurkki ilman repäisykantta pari päivää sitten, eikä millään viitsi jättää sitä tänne.

Sowohl Als Auch: 2 isoa kahvia ja 2 jättikakkua 9.2 euroa




Lystikkään näköinen kauppa kulman takana. Fun looking store around the corner.

Tätä käveltiin paahteessa ihmettelemään, kun oli oikein karttaan merkitty. This we walked in the heat to see, just because it was marked on the map.

Jäähyväiskahvit. Farewell coffees.




Carlos Drake, seikkailija

Luku 66


Philomenon käveli pitkän tovin portaita alas. Portaikko kiertyi jyrkästi edestakaisin usean eri maa- ja kivikerroksen läpi. Moni arkeologi ja paleontologi olisi saanut riemuhalvauksen, jos olisi päässyt kävelemään Philomenonin vanavedessä. Matkalla näkyi omituisen näköisten olentojen fossiileja ja merkkejä sivilisaatioista, joita kukaan arkeologi ei olisi tunnistanut. Philomenon ohitti sivulleen katsomatta valtavan kokoisen pitkulaisen pääkallon, joka näytti norsun ja käärmeen sekoitukselta. Pari metriä alempana hän käveli tyynesti ohi avaruusaluksen, jonka himmeän ohjaamolasin takana näkyi kaksi pientä nelikätistä hahmoa. Jimmy Hoffan ruumis ei myöskään tehnyt häneen mitään vaikutusta. Portaat loppuivat vihdoin matalaan tunneliin. Käveltyään kymmenisen metriä Philomenon saapui pieneen täysin pyöreään huoneeseen. Tyhjä huone muodostui mustasta metallista, josta hehkui valju valo. Eräs Zargaattialainen mustekala oli tehnyt huoneen Philomenonille meteoriitista, joka oli aikojen alussa iskeytynyt maapallon pintaan. Mustaa metallia kutsuttiin "Paholaisen alttariksi" ja hyvästä syystä. Maapallolla metallia oli huoneen lisäksi vain Pietarinkirkossa, mutta muualla universumissa sitä oli enemmänkin. Mustalla metallilla oli useampiakin mielenkiintoisia ominaisuuksia, mutta juuri nyt Philomenon tarvitsi sitä soittamiseen. Hän astui huoneen keskelle ja jäi odottamaan. Hetken kuluttua metallin valju hohde sammui ja tuli täysin pimeää. Philomenon katsoi suoraan eteensä ja näki pimeyden keskellä jotain pimeyttäkin mustempaa. Hän laskeutui polvilleen ja sanoi "Herrani".


Mihin Philomenon on sotkeutunut?


Onko kirjailija sotkeutunut juonikuvioissaan?


Missä on Carlos?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti