torstai 22. syyskuuta 2011

Day 62: Slow life or no life?

Berliinin henki on selvästikin laskeutunut yllemme ja nostanut meidät trendien yläpuolelle: unohtakaa Slow life, seuraava kuuma juttu on No life! Olemme valaistuneet ja noudatamme tätä oppia uskollisesti, emmekä siis ole tänäänkään tehneet kummempia. Pikkuisen surffailua, vähän lukemista, välipalaa ja matkasuunnitelmien tekoa. Jaksettiin sitä menoa viiteen asti ja sitten oli pakko päästä käymään ulkona. Nähtiin taas pari upeaa graffitia, ja käytiin parissa vaatekaupassa (yesh, vihdoinkin!) ja käytiin Galerie Kaufmanilta hakemassa pullo saksalaista Rieslingiä (Motzenbäcker 2007, herkullista), koska perehtymisemme tähän puoleen saksalaista kulttuuria on jäänyt pahasti kesken. Kotimatkalla törmäsimme johonkin laittomaan katutapahtumaan, poliisit olivat sulkeneet yhden kadun ja sieltä kuului kova musiikinjytke, joten menimme tutkimaan tilannetta lähempää. Kauhea ihmismäärä oli sulloutunut kuuntelemaan DJ:n soittamaa musiikkia, ja ihmiset hurrasivat ja huusivat jotain, mitä emme harmi kyllä ymmärtäneet. Välillä myös buuattiin. DJ oli jonkin pikkukaupan tiloissa, siellä oli muutama ihminen sisällä ja he tuntuivat kovin yllättyneiltä itsekin saamastaan huomiosta ja kuvasivat ihmisjoukkoa videolla ja kameroilla. Katselimme hetken menoa, mutta kun musiikki lakkasi eikä mitään tuntunut enää tapahtuvan, jatkoimme matkaa.

Jälleen yksi hieno graffiti. Another great graffiti.

Tämä se vasta olikin hieno, mielettömän yksityiskohtainen taideteos. This was impressive, very detailed piece of art.

Laiton katutapahtuma vaiko facebook-kutsu joka on lähtenyt käsistä? Illegal street party or perhaps a facebook invitation gotten out of hand?


Carlos Drake, seikkailija

Luku 62


Carloksen berserkkiraivo laantui hiljalleen. Hän seisoi tyhjän vihollisaluksen kannella miekka ja pistooli käsissään, eikä oikein ymmärtänyt mitä juuri oli tapahtunut. Alus kynti kastikemerta määrätietoisesti ilman ohjausta eikä kukaan huolehtinut purjeista. Carlos laski aseensa kannelle ja meni istumaan aluksen keulaan. Hän katseli merta ja odotti mitä tuleman pitää. Hän oli jo oppinut, että yleensä ei mennyt kauaa ennen kuin jotain taas tapahtui. Ei siis ollut mikään yllätys, että juuri tällä kertaa ei tapahtunutkaan yhtään mitään. Alus liikkui tasaisesti eteenpäin ja Carlokselle jäi hyvin aikaa miettiä tilannetta. Hän oli toki jo ymmärtänyt, että oraakkelin mainitsema ovi, jonka takana oli ikuisen puhtauden malja, oli Vortexin keskellä oleva ovi. Sinne meneminen ulkokautta olisi varma itsemurha, ellei sitten löytyisi jokin keino, millä saisi Viiden suuren huomion kiinnitettyä muualle. Hirviöiden tappaminen olisi luultavasti vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Carloksella oli muutenkin tarpeeksi ongelmia. Hänellä ei ollut aavistustakaan missä hän oli tai miten hän pääsisi takaisin. Hän istui pitkän aikaa mietteissään ja oli jo vaipunut puolittaisesti uneen, kun alus yhtäkkiä hiljensi vauhtia. Carlos nousi seisomaan ja katsoi menosuuntaan. Siellä häntä kohtasi näky, joka sai hänen henkensä salpautumaan.


Mitä Carlos näki?


Vastaus tähän kysymykseen ja paljon muuta henkeä salpaavaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti