tiistai 13. syyskuuta 2011

Day 53: Walking around

Herättiin levänneinä ja kun sääkin näytti suosivan päätettiin lähteä reippailemaan ulos. Puolenpäivän aikaan lähdettiin kävellen tutkimaan taas uusia katuja. Matkalla poikettiin Unter Den Lindenin varrella näkemäämme O2:n liikkeeseen hakemaan internettiä, ja löytyihän sieltä meille 1 gigan paketti. Sitten poikettiin tutkimaan Galeries Lafayettesin herkkutarjonta, ja löydettiin vaikka mitä ihania mutta hemmetin kalliita ranskan herkkuja, kuten suuresti rakastamaamme Angelinan kaakaota. Tätä tuskin uskoo kukaan mutta ihan oikeasti jätimme herkut ostamatta ja kävelimme tyhjin käsin ulos sieltä. Nälkä kuitenkin oli, joten edelliskerrasta viisastuneina hakeuduimme heti paikalla välipalalle paikalliseen leipomoon, josta saikin edulliset jättipatongit alle kolmella eurolla, ja ehkä kaupungin isoin XL-kahvi 1.90 euroa. Sehän virvoittikin oloa kummasti, ja jaksoimme kävellä taas lisää. Kiersimme katsomassa Gendarmer Marktin aukion ja sieltä hakeuduimme Museum Inselin alueelle ihmettelemään hienoja museorakennuksia ja niiden pylväsrivistöjä, joissa näkyi vielä aivan selviä luodinreikiä ja kranaatin jälkiä. Ja sitten kaupan kautta kotiin. Kokonaisaika retkelle kuusi tuntia. Kotona piti heti laittaa yhteydet kuntoon ja tarkistaa että kaikki pelaa, ihanaa kun taas ollaan verkossa! Toivottavasti tuo giga riittää meille loppuajaksi täällä.

Gendarmer Marktin aukio.

Humboldt Box. Outo rakennus, jonka paikalla vielä muutama vuosi sitten oli vanhoja ränsistyneitä DDR:n kerrostaloja. Weird building. Few years ago there were old ramshackle apartment houses from DDR era in its place. 

Hieno pylväikkö Museum Inselillä. Nice columns in the Museum Insel.

Vekkuli patsas. Funky statue.

Prometheus. Tämä kuva on Ronjalle! 

Kaunis lukko museon etuovessa. Beautiful lock in the front door of the museum.

Museo oli loppuunmyyty tältä päivältä. Museum was sold out for this day.

Näitä jännän näköisiä sisäpihoja täällä riittää. There are many exciting inner yards here.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 53

On jo pienten lasten nukkumaanmenoaika ja siitä syystä kerromme nyt iltasadun. Tätä kertoi Carloksen isoäiti (kunnianarvoisa rouva, jolla oli kylän komein kokoparta ja joka rakasti kissoja ja juustoa), kun Carlos oli pieni.


Kissa Nikolaus astui hiekkalaatikkoon punainen rusetti kaulassa heiluen, auringon paahtama hiekka poltteli hänen tassujaan ja kihelmöi kynsiä. Brutus-hiiri odotti jo häntä laatikon vastapäisessä nurkassa, iso mehevä pala
aura-juustoa pienissä käpälissään. Sekä punainen että keltainen aurinko olivat jo taivaanrannassa heittäen kissan ja hiiren varjot pitkinä kohti toisiaan, taivas oli kirkkaan vihreä vailla sokerihattaraakaan. Nikolaus otti pussistaan silakan kumpaankin käpäläänsä ja astui lähemmäksi Brutuksen nurkkaa. Brutuskin otti pari askelta eteenpäin ja heilutti aurapalaa uhkaavasti."Tämä on oleva viimeinen homejuustosi senkin kaheli katti" piipitti Brutus. "Silakoin sinut, senkin hiirulainen" Nikolaus miukaisi. Yhtäkkiä kuului pieraisu ja viuhahdus. Onko se zeppeliini, pölynimuri vai kenties Matti Nykänen, ei, se on kaamea Juustomies! Yhdessä hujauksessa Juustomies oli tempaissut auran Brutukselta ja lentänyt tiehensä. "Auraaaaa, mun lemppariiii" kuului vielä jostain kaukaa. "Pah, minä lähden kotiin" sanoi Brutus. "Höh, niin kai sitten minäkin" Nikolaus totesi ja söi silakat. Sen pituinen se.



Hyvää yötä, unihiekkaa kaikille.



2 kommenttia:

Maikki kirjoitti...

Tulkaahan vaan sitten vuoden päästä hakeen kupposet Angelinaa täältä - ei se voi olla yhtä hyvää purkista :)

Tau kirjoitti...

Olet aivan oikeassa, mikään lasipurkista kaivettu mikrossa lämmitetty versio ei voi korvata aitoa Angelinan kaakaota! Pitää tulla fiilisteleen paikan päälle aitoa asiaa, jos olet siellä silloin. Viestitellään... ;)

Lähetä kommentti