perjantai 16. syyskuuta 2011

Day 55: Currywurst

Ihana aamu! Niin kirkas auringonpaiste ja syksyn tunne jo ilmassa, mutta vielä saatiin nauttia aamukahvit parvekkeella. Eilisen kävelyn jäljiltä oltiin niin väsyneitä, että päätettiin jättää pitkät kävelyt tänään väliin ja kierreltiin vain pari tuntia lähitienoilla. Käytiin kaupoissa ja etsittiin kakkukonditorioita (mutta ei löydetty), ja kun nälkä yllätti niinkuin se aina tekee, haukattiin välipalaksi perinteiset berliinin herkut eli currywurstit, vieläpä siinä ainoassa oikeassa paikassa (näin luimme Mondon oppaasta) eli Konnopke'sissa, joka on perustettu jo 1930-luvulla. Ilta meni surffatessa ja lukiessa matkaoppaita. Varsin rauhallinen päivä tänään.

Berliinissä tulee vastaan paljon koiria irrallaan. Tähän mennessä kaikki ovat käyttäytyneet äärimmäisen hyvin ja kulkeneet hienosti liikenteen ja ihmisten seassa yhtään hermostumatta. You can see lots of dogs loose in Berlin. So far all have behaved extremely well and ran around people and traffic without barking.

Se ainoa oikea currywurst-paikka.  The place to eat currywurst.

Oli se hyvää! It was good!


Carlos Drake, seikkailija

Luku 55


Carlos vilkaisi olkansa yli ja näki, että patsas oli lähtenyt seuraamaan häntä huolestuttavan nopealla askelluksella. Carlos lisäsi vauhtia ja vilkaisi uudestaan olkansa yli, patsaat olivat lisääntyneet ja niitä oli nyt koko kujan leveydeltä. Niiden käsistä kasvavat käärmeet olivat kietoutuneet yhteen ja muodostivat nyt yhden valtavan kokoisen käärmeen, joka lähestyi Carlosta kita ammollaan. Carlos juoksi nyt niin lujaa kuin kykeni eikä enää tuhlannut aikaa taaksepäin katselemiseen. Carlos näki edessäpäin rautaportin, joka oli hiukan raollaan. Hän pinnisti voimansa äärimmilleen ja pujotteli portissa olevasta raosta kuin Ingemar Stenmark konsanaan. Hän jatkoi juoksemista ja kuuli takaansa kovaäänisen rämähdyksen ja sen jälkeen rouskutusta. Äänistä päätellen käärme oli törmännyt porttiin ja irroittanut ja syönyt sen. Carlos jatkoi juoksuaan. Kaukana edessäpäin näkyi korkea musta muuri, joka katkaisi hänen reittinsä. Pian Carlos huomasi juoksevansa kohti umpikujaa, kujan kummatkin seinämät olivat muuttuneet korkeiksi ja sileiksi eikä ovia tai ikkunoita näkynyt. Pian hän saapui mustan muurin luo ja kääntyi ympäri päättäen myydä nahkansa kalliilla. Käärme tuli häntä kohti kuin kuplavolkkari täydellä kaasulla. Carlos jännitti lihaksensa ja valmistautui taisteluun.


Miten tuo Carlos joutuukin aina vaikeuksiin?


Tapahtuuko viime hetkessä yllättävä pelastus?


Tapahtuuko viime hetkessä jotain yllättävän typerää?


Vastaukset näihin vähemmän yllättäviin kysymyksiin seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti