sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Day 58: Back to Berlin

Aamupalan jälkeen perheen isä vei meidät ajelulle katselemaan Hampurin sataman ympäristöä. Ajoimme upean korkean sillan kautta näköalapaikalle ottamaan pari kuvaa joen vastarannalla näkyvästä keskustasta. Harmi ettei sillalla voinut pysähtyä ottamaan valokuvia, sieltä oli todella mahtavat näkymät joelle ja telakoille. Sieltä ajoimme sataman museoalueelle ja nousimme hetkeksi autosta tutkimaan vanhoja laivoja, junia ja kaikkea muuta mitä satamista löytyy. Sitten ajoimme vanhoja varastomakasiineja ihailemaan Hafen Cityyn, ja sieltä suuntasimme bussiasemalle. Matkan varrella näimme vielä Chilehausin, komean tiilirakennuksen. Hyvästelimme isäntämme ja nousimme Berliiniin bussiin, ja pian nuokuimme täydessä unessa bussin toisessa kerroksessa. Maisemat Hampurin ja Berliinin välillä ovat aika tylsät, enimmäkseen jättimäisiä peltoja, joten uni oli paras tapa viettää sekin bussimatka. Kauniin ja rikkaan Hampurin jälkeen Berliini tuntuu taas vahvasti omalta itseltään. Perille päästyämme kävimme pikaisesti kaupassa ja tulimme kotiin viettämään rauhallista sunnuntai-iltaa.

Upea oopperatalo kaunistaa Elben jokinäkymiä valmistuessaan. Beautiful opera house will make Elbe scenery even better when its ready.

Sataman museoalueella oli kaikkea jännää. There were lots of exciting stuff in the museum area of the port.

Jäänsärkijä. Icebreaker. 


Carlos Drake, seikkailija

Luku 58


Koura laski Carloksen alas ja hän näki olevansa kasvokkain hyvin karvaisen merirosvon kanssa. Rosvolla oli normaalista poiketen kummankin silmän edessä silmälappu, joihin oli maalattu pienet pääkallot silmien kohdalle. Toisen käden tilalla oli sentään normaali koukku mutta puujalan sijasta rosvolla oli pomppukeppi (sekin oli koristeltu pääkalloilla). "Arr, vai on meillä salamatkustaja. Ei arrmoa, hirrteen vain", ärisi rosvo. "Eiei, tässä on nyt ihan selvä erehdys. Olin juuri äsken avaruudessa ja sain neuvoja kanalta, joka oli oraakkeli ja nyt minun pitäisi mennä veden alla olevalle ovelle", selitteli Carlos. "Arr, juurri tuota selitystä en olekaan vielä kuullut. Enkä kuulekaan enää, koska joudat hirrteen, niin totta kuin nimeni on Valkoparrta", merirosvo sanoi. "Mutta eihän sinulla ole partaa ollenkaan?", Carlos kysyi. "Arr, niin, kaikki muut parrtavärrit oli jo varrattu, vain valkoinen oli jäljellä ja minulla kun on tuo parrankasvu vähän heikko. Yrritän kyllä kasvattaa koko ajan. Mutta nyt loppui höpötys, lähdetään!" Valkoparta otti uuden otteen Carloksen rintamuksesta ja lähti raahaamaan häntä mukanaan. He olivat varastokopissa, jossa pidettiin köysiä ja tynnyreitä. Ovi, josta Carlos oli kiskaistu sisään, oli kopin katossa ja näytti paljon pienemmältä kuin se oli näyttänyt toiselta puolelta. Valkoparta astui ulos kopista Carloksen kanssa. He tulivat puukannelle, jota ympäröi matala kaide joka puolelta. Kannen keskellä oli kolme korkeaa mastoa, joiden purjeina toimi valtavan kokoiset hämähäkin verkot. Verkoissa vilisti yhtälailla valtavankokoisia hämähäkkejä korjaamassa ja säätämässä niitä. Tässä vaiheessa Carlos, joka inhosi hämähäkkejä, pyörtyi ja vajosi aluksen kannelle kuin märkä rätti.


Arr?


Vastaus tähän arrvaamattomaan kysymykseen ja paljon muuta arrveluttavaa seurraavassa jaksossa tarrinassa Carrlos Drrake, seikkailija.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti