Day 56: Hello Hamburg!

Aamulla pakattiin ja lähdettiin bussilla köröttelemään Hampuriin, sillä tuttavaperhe oli kutsunut meidät luokseen viettämään viikonloppua. Oli myöhästyminen lähellä, kun lippuautomaatti ei ottanutkaan seteleitä vastaan ja piti paniikissa etsiä rahanvaihtajaa, ja U-bahnista S-bahniin vaihdettaessa laiturit olivat kilometrin päässä toisistaan, ja perillä ei meinattu löytää bussin lähtöpaikkaa ja poukkoiltiin kuin jänikset etsimässä jotain merkkiä siitä mihin suuntaan pitäisi lähteä. Neljä minuuttia ennen lähtöä löydettiin perille, ja sitten se mokoma bussinrontti oli myöhässä puoli tuntia! Matka meni leppoisasti nukkuessa, ja iltapäivällä olimme perillä aurinkoisessa Hampurissa. Vietimme mukavan illan perheen parissa seurustellen ja kuplivaa punaviiniä maistellen, ja illalla kävimme yhdessä syömässä turkkilaisessa ravintolassa, ihan sairaan hyvää hummusta ja juustokääröjä. Emme saaneet nettiä toimimaan meidän läppärillä, joten viikonlopun blogipäivitykset tupsahtaa taas kerralla.

Turkkilaisia herkkuja. Turkish yummy stuff.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 56

Carlos nojasi muuriin ottaakseen tukea väistöliikettä varten mutta ei tuntenutkaan käsiensä alla mitään ja rojahti taaksepäin selälleen. Hän huomasi tulleensa jollain keinolla muurin läpi ja makasi nyt kovalla alustalla. Käärmeestä ei näkynyt eikä kuulunut mitään, ja myös muuri oli kadonnut. Carlos nousi ylös ja katsoi ympärilleen. Hän oli pienellä pyöreällä aukealla, joka oli päällystetty punaisilla laatoilla, ja jonka reunat päättyivät tyhjyyteen. Sinisenä loistavat tähdet ympäröivät häntä joka suunnasta. Carlos käveli aukean reunalle, meni makuuasentoon ja kurkkasi alapuolelle ja näki sielläkin vain avaruutta. "Etsitkö matoja vai mitä?", kuului ääni Carloksen takaa. Carlos pomppasi pystyyn ja kääntyi ympäri. Hänen edessään seisoi suurikokoinen ruskea kana, joka katsoi häntä kysyvän näköisenä (jos nyt kana voi olla kysyvän näköinen). "Hmm, höö, etsin oraakkelia, tiedätkö mistä löydän sellaisen?"  Kana kotkotteli sarkastisen oloisesti (jos nyt kana voi olla sarkastinen): "Minä olen oraakkeli, sinulla on kaksi kysymystä, jotka voit esittää, älä munaa tätä tilaisuutta (tästä voimme päätellä, että kyseessä oli huumorintajuinen kana)". "Aa, tuota… etsin ikuisen puhtauden maljaa, mistä löydän sen?" Tässä vaiheessa Carlos huomasi, että Eb ei ollut kertonut mitä hän halusi Carloksen kysyvän oraakkelilta. Niinpä Carlos päätti kysyä myös toisen kysymyksen omaan piikkiinsä. "Vai niin, olet siis sen vanhan huijarin Lungin asialla", kana sanoi. "Se nokkava hölmö on yrittänyt saada maljaa itsellensä jo montakymmentäyksipäivää. Mutta ei sen väliä. Vastaus ensimmäiseen kysymykseesi on: oven takana, veden alla (uskolliset lukijamme varmaan jo arvaavatkin mihin tässä viitataan). Kysy toinen kysymyksesi, ja muista: älä laita kaikkia munia samaan koriin", kana sanoi ja kotkotteli tyytyväisenä itsekseen. "Tässähän menee ihan kananlihalle jännityksestä", kana sanoi ja kotkotteli entistä enemmän. "Hyvä ettei tule sulkasatoa, taidatkin olla aika kovaksikeitetty tapaus? Kuorestasi ei löydy yhtään säröä, et olekaan mikään untuvikko", kana sanoi ja oli tikahtua kotkotukseensa. "Pyh", Carlos tuhahti, "Nyt saa nämä kanamaisuudet riittää. Toinen kysymykseni on: kuka aiheutti Philomenonille hänen naamariongelmansa?" Kana lopetti kotkotuksensa kuin munaleikkurilla leikaten ja katsoi pää kallellaan Carlosta. "Oletko ihan varma, että haluat tietää?"

Minkälainen linnunaivo tätä oikein kirjoittaa?

Mennäänkö tässä nyt pyrstö edellä orrelle?

KotKotKotKot?

Vastaukset näihin kotkottaviin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa kotkottavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.