sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Day 65: Berlin marathon

Oi joi miten lämmin päivä taas, suurin osa ajasta vietettiin parvekkeella ottaen aurinkoa, tosin ilman tulosta, ei näihin kalpeisiin raajoihin mikään pysty. Välillä käytiin ihmettelemässä Berliinin maratonia Unter Den Lindenillä. Siellä oli täysi juhlatunnelma, musiikki soi ja ihmiset kannustivat juoksijoita ja joivat olutta. Myöhemmin luimme netistä, että tänään rikottiin maratonin maailmanennätys, joten ehkä sekin vaikutti siihen että kaikki olivat juhlamielellä. Emme jaksaneet kauaa urheilumassatapahtumassa pyöriä, vaan palasimme pian omalle parvekkeelle aurinkoon. Läheisestä puistosta kantautui rumpujen ja saksofonin soittoa, ja nautiskelimme rauhallisesta sunnuntaipäivästä. Työstin vielä blogin uutta headeria hieman, ja tutkiskelin bloggerin visuaalisia työkaluja. Olisi opeteltavaa tuossa nettipuolessa...


Carlos Drake, seikkailija

Luku 65

Philomenon oli ollut naisissa sen verran kauan, että oli väsynyt koko touhuun ja lähtenyt kotiinsa. Lähtemiseen oli ollut myös se syy, että hän oli saanut tekstiviestin, jossa häntä ei suinkaan pyydetty vaan käskettiin menemään kodissaan olevaan salahuoneeseen ja soittamaan pikapuhelun erääseen kaukaiseen galaksiin (ei kuitenkaan "siihen" kaukaiseen galaksiin). Philomenon kaarsi skootterillaan kartanonsa pihalle, jätti kaksipyöräisensä hovimestarinsa Jamesin haltuun (todellisuudessa hovimestarin nimi oli Pentti mutta Philomenon oli hyvin vanhanaikainen, hänen mielestä James oli ainoa oikea nimi hovimestarille) ja asteli reippain askelin sisään. Hän jatkoi matkaansa kohti kirjastoa ja tervehti mennessään sisäkkö Dorothya (oikealta nimeltään Ssmigshug, kotoisin meren alla sijaitsevasta humanoidien yhdyskunnasta) ja kokki Leonardia (oikealta nimeltään Tapani, kotoisin Riihimäeltä). Philomenon lähestyi kirjastoa koko ajan hidastuvin askelin. Reippaus oli poissa ja tavaton vastenmielisyys oli vallannut hänen mielensä. Kirjasto oli nimensä mukaisesti oikean kirjaston kokoinen ja näköinen. Kirjoja täynnä olevat hyllyt ulottuivat lattiasta kattoon ja täyttivät useita suurikokoisia huoneita. Philomenonin kirjastossa oli jopa oma kirjastonhoitaja, Angelica (oikealta nimeltään Aarne), joka istui kuten aina omalla paikallaan kirjaston vessassa lukemassa Tex Willereitä. Philomenon sai näin kulkea kaikessa rauhassa biologian osastolle (kolmas huone oikealla). Siellä hän seisahti lääkärikirjojen eteen ja painoi erään tietyn kirjan selkämystä (Luulotaudit ja miksi ne ovat todellisia, kirjoittanut Bernhardt Von Hypochondriac). Hylly liikkui hitaasti ulospäin paljastaen oviaukon ja alaspäin menevät kiviset portaat. Philomenon sytytti mukanaan tuomansa soihdun (koska taskulamput eivät vain ole niin cooleja) ja lähti laskeutumaan portaita.

Hei, onkos tuo se sama Pentti, joka oli aikanaan töissä Juupajoen Essolla?

Mihin Philomenon on menossa? (Tahallinen sanaleikki, toim. huom.)

Kuka pystyy käskemään häntä tekemään jotain?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta luulotautista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

 

2 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Tosi hieno tuli! Hyvin koottu yhteen matkalla tulevat kohteet. Et sä Taru turhaan ole alalla :)

Kummasti se aika vaan kuluu. Kohta siirrytte jo eteenpäin. Tekis mieli nähdä vielä Hesassa ens viikonloppuna... Tai täällä on muutama tyllerö jotka haluis antaa heippahalit vielä uudestaan!

Tau kirjoitti...

Voi ku olis kiva nähdä vielä, olisko se mahdollista? Mekin tarvitaan halivaraston täydennystä!

Lähetä kommentti