torstai 8. syyskuuta 2011

Day 47: Mostly homework

Kotityyppisen asumisen huonoja puolia on tietysti se, että pitää siivota... varsinkin kun on vieraita tulossa. Niinpä tänään on heiluttu enimmäkseen mopin varressa kotona, ja siinä sivussa hoideltu matkavarauksia eteenpäin. Kyllä helpommalla pääsisi jos ottaisi kaiken valmiina matkatoimistosta... Toivottavasti kaikki tämä vaivannäkö palkitaan sitten kivoilla kokemuksilla. Illalla kävimme mökkihöperyydenestohoitona muutaman kilsan kävelylenkin lähitienoilla, on kiva kun löytyy aina uusia reittejä ja katuja. Vastaan osui Finnländischer Strasse, pikku katupahanen. Sen vieressä oli paljon muitakin pohjoismaisen kuuloisia teitä, mutta ruotsalaisille ei ollut omaa katua, hah!

Kaupunki kuin maalaus. City like a painting.

Mikähän historia tähän liittyy? What's the history behind this?

Yhden hengen asuntovaunu. Trailer for one person only.

Jotenkin hellyyttävä. Somehow cute.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 47

Carlos seisoi valtavan, kymmenien kilometrien mittaisen aukion laidalla. Aukion reunoina toimivat korkeat erityyliset rakennukset, jotka olivat tiiviisti kiinni toisissaan muodostaen saumattoman muurin. Rakennusmuuri kaartui loivasti ja jatkui silmänkantamattomiin. Muuri koostui lukemattomista erilaisista taloista. Korkeimmat talot olivat pilvenpiirtäjiä, joissa oli kymmenittäin kerroksia, peili-ikkunat ja paljon terästä, ja matalimmat olivat vain kaksikerroksisia puutaloja. Rakennustyylit vaihtelivat alppimajasta moderniin rivitaloon. Muurin talojen joukossa Carlos näki vanhan hotellin, kaupan, goottilinnan, tiilisen varastohallin ja radiotornin. Talojen iät vaihtelivat yhtä paljon kuin tyylitkin, vanhimmat talot olivat hirrestä tehtyjä ja näyttivät olevan romahtamaisillaan. Uusimmat olivat muovin näköisestä materiaalista tehtyjä ja ovaalin muotoisia, joissa ei näyttänyt olevan ikkunoita ollenkaan. Joidenkin talojen edustoilla näkyi ihmisiä, mutta ei juuri siinä kohti, missä Carlos seisoi. Muuri ei ollut hämmästyttävin asia, jonka Carlos näki. Talomuurin ympäröimä aukio (muuri jatkui katkeamattomana muodostaen ympyrän) ei ollut suinkaan tyhjä. Aukion keskellä kohosi sinisenä ja massiivisena valtava vesilieriö kohoten suoraan ylös silmänkantamattomiin. Vesimassa näytti kasvavan hiekasta ja se pysyi lieriön muodossa ilman havaittavia tukia. Muurin ja veden väliin jäi noin sadan metrin matka tyhjää hiekkakenttää. Carloksen leuka oli tippunut polviin jo hänen nähdessään talomuurin, mutta vesilieriön näkeminen sai hänen leukansa irtoamaan kokonaan. Hän katsoi pikaisesti taakseen, mutta näki vain umpinaisen tiiliseinän (rakennus hänen takanaan oli vanha hylätty tiilitehdas). Carlos lähestyi vesilieriötä epäillen. Hän pysähtyi aivan lieriön eteen tarkastelemaan outoa ilmiötä. Vesi liikkui selvästi virraten hitaasti eri suuntiin. Nyt lähemmäs päästyään Carlos näki, että vedessä kasvoi erilaisia kasveja ja niiden lomassa ui pieniä kaloja. Carlos ojensi kätensä epäuskoisena ja kosketti vettä. Se tuntui yllättäen ihan vedeltä. Hän painoi varovasti sormellansa vesiseinämää ja sormi läpäisi veden pinnan helposti. Vesi oli lämmintä ja miellyttävää. Tästä rohkaistuneena Carlos työnsi koko kätensä seinämän läpi. Hän liikutteli sormiaan vedessä ja heilutteli hiukan kättään. Sattumalta hän katsahti veden läpi hiukan kauemmaksi ja näki valtavan varjon lähestyvän kovaa vauhtia.

Löytääkö Carlos apteekin?

Saako Carlos laastaria?

Ottaako hän Hansaplastia vai salvekvickia?

Vastaukset näihin akuutteihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti