Day 64: Fooling around with design

Vitsit miten hieno ja lämmin päivä on taas ollut. Aurinko paistoi tosi lämpimästi ja ollaan nautittu siitä parvekkeella, istuskeltu ja juteltu ja suunniteltu tulevaa. Koko Berliini on ollut jotenkin hiljainen ja rauhallinen, kärpäset vaan surisivat ja lasten leikkimisen ääntä kuului kadulta, ei ollenkaan liikenteen melua. Aivan kuin olisimme jossain aikakuplassa jossa on vielä yhden päivän verran kesä. Naapuriparvekkeilla on grillattu ja pidetty kestejä, ihana savustetun ruoan tuoksu leijaili ilmassa illalla. Päivät Berliinissä käyvät vähiin ja koskapa pian meillä on kovasti tekemistä ja uusia asioita edessä, nyt on viime hetket viimeistellä blogin ulkoasu. Olen sitä kyllä ajatellut jo monta kertaa näiden parin kuukauden aikana (ihan oikeasti!), mutta vasta nyt sain itseni tarttumaan toimeen. Deadline on paras muusa, vai miten se menikään... Niinpä päivä on kulunut Illustratorin parissa huonossa tuolissa kykkien. Hieman tökki alkuun mutta onneksi sain jotain lopulta aikaiseksi. Illalla kokattiin herkullista tofupastaa ja kuunneltiin musiikkia, ja sitten palasin taas suunnittelutyön pariin. Toivottavasti lopputulos miellyttää lukijoita! Hion vielä kokonaisuutta kunhan pääsemme parempien nettiyhteyksien päähän, hermot palaa kun koko ajan tökkii yhteydet täällä ja muutokset joutuu tekemään vähintään pari kertaa uudestaan.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 64

Samaan aikaan toisaalla:


Pulla saapui vihdoin määränpäähänsä ja jarrutti vauhtiansa varppimistäliestä kävelyvauhtiin. "Perillä ollaan!", hän huikkasi kahvikuppinsa ääreltä Frankille, joka oli vihdoin herännyt. Frank meni näköalaikkunan ääreen, "Taidetaan olla väärässä paikassa, eihän täällä ole mitään muuta kuin hiekanjyviä leijumassa siellä täällä". "Koordinaattien mukaan meidän pitäisi olla juuri planeetan valkoisen kehän tuntumassa", Pulla vastasi. "Jos planeettaa ei enää ole, siihen on vain yksi selitys: Alkuhämärän Ruhtinas on jo käynyt täällä!" (Jos tämä olisi elokuva, tässä kohdin kuuluisi dramaattinen pätkä musiikkia, dadadaaa). "Voihan rähmä!" Frank sanoi. "Sitten lähdemme suorittamaan seuraavaa tehtävää. Meidän pitäisi hakea kaksi tonttua nimeltä Pim ja Pam jostain pesulasta maapallolta. Kuulostaa typerältä mutta näin Philomenon käski. Eli tehdään siis työtä käskettyä. Ota vielä yksi kuppi kahvia ja sitten  mennään!" "Yesh massa!", sanoi Pulla, otti lisää kahvia ja laittoi isompaa vaihdetta silmään.


Montako zarppia on yksi varppi?


Montako kuppia kahvia tarvitaan, että Pulla pääsee takaisin maahan?


Montako kuppia kahvia tarvitaan, että lukijat jaksavat lukea tämän tarinan loppuun asti?


Vastaukset näihin kofeiinipitoisiin kysymyksiin ja paljon muuta piristävää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.