Day 180: Hostel swapping

Aamulla oli aikainen herätys, sillä tänään piti vaihtaa majapaikkaa. Alunperin olimme varanneet huoneen Paradiso-hostellista, mutta viime tipassa tosiaan muutimme suunnitelmia kun huomasimme että Abel Tasmanin luonnonpuistoon on täältä kuitenkin tunnin ajomatka, ja satuimme löytämään samaan aikaan samanhintaisen yksityishuoneen omalla vessalla (Paradisossa olisi ollut yhteistilat), joten mukavuus edellä menimme ja siirryimme Fern Lodgeen muutamaksi päiväksi, ja ensi viikolla vaihdamme lähemmäs AT-luonnonpuistoa. Ja sitten palaamme taas Nelsoniin lepäämään. Veimme aamulla laukut Fern Lodgeen ja saimmekin huoneemme jo heti silloin, kiva juttu. Fern Lodge on siitä hassu paikka, että itse asiassa tämä on ensisijaisesti pubi ja ravintola, jonka yhteydessä kai sivutoimintana pidetään myös huoneita tarjolla viereisessä kiinteistössä. Yläkerrassa on pelkistettyjä yksityishuoneita, ja alakerrassa on pieni ja karu yhteiskeittiö ja kuusi yhteishuonetta. Täällä on vähän sellainen vanhanaikainen majatalo-meininki ainakin näin ensivaikutelmana, pubissa käy paikallisia viettämässä iltaa ja tarjolla on myös tuhtia ruokaa.

Lähdimme heti laukuista eroon päästyämme Paradisoon perumaan varauksemme, ja sitten tulimme ruokakaupan kautta takaisin majataloomme täyttämään jääkaappia ja syömään välipalaksi mallasjäätelöä, joka oli aika hauskan makuista, vähän niinkuin mämmijäätelöä. Lähdimme päiväksi kiertelemään kaupungille ihan huvin vuoksi, ja aloitimme tietysti kahvittelusta. Kahvilan vieressä olevalla aukiolla oli pienet keskiviikko-markkinat, ja ostimme lounaaksi todella herkulliset lämpimät wrapit, toinen oli lohi-avokado ja toinen oli haudutettu lammas, mmm. Niitä myytiin asuntovaunun luukusta, ja myyjä väitti olevansa maailmalla kierrellyt gourmet-tason kokki, joka on tehnyt ruokaa kuninkaallisille ja julkkiksille. Uskoo ken haluaa, mutta wrapeissa ei ollut moittimista. Kiertelimme ympäri kaupunkia antiikkiliikkeissä, divareissa, vaatekaupoissa, herkkukaupoissa... Nelsonissa on todella paljon kauppoja näin pieneksi kaupungiksi, ja autoliikennekin on aika kova, mutta ihmisiä ei kaduilla vieläkään ole näkynyt niin paljon mitä olettaisi. Ilmeisesti osa paikallisista on viettämässä kesälomaa jossain muualla.

Illalla palasimme väsyneinä majataloon, keittelimme teet ja katsoimme telkkaria, ja nautimme omasta rauhasta, olimme nimittäin ainoat ihmiset täällä. Iltaseitsemän aikoihin tänne tupsahti toinenkin nuori pari ja näimme myös jonkun vanhan rouvan, eli näyttää täällä olevan muitakin asukkaita kuin me. Melkoinen ero siihen paikkaan mihin alunperin olimme menossa, se on Nelsonin suosituin party-hostelli. Tästä paikasta oli vaikea löytää tietoa, mekin ihan puolivahingossa löysimme tämän aivan muita asioita surffatessa. Se varmaan selittää osaltaan sen, että paikka on melko tyhjillään, vaikka hinta-laatu-suhde on erittäin hyvä.

Uusi kotimme seuraavat päivät, Fern Lodge. Our new home for following days, the Fern Lodge.

Olimme pitkän aikaa ainoat ihmiset majatalossa, tässä autio sisäpiha illalla. For a long while we were the only guests in the lodge, here is the deserted courtyard in the evening.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 180

Royce pyyhälsi unohdettujen planeettojen ohi ja unohti saman tien niiden sijainnin. Planeettojen jälkeen seurasi monta valovuotta ilman yhtäkään planeettaa tai tähteä. Harva tiesi unohdetuista planeetoista (koska he unohtivat tienneensä niistä, duh) ja vielä harvempi tiesi jatkaa matkaansa niiden jälkeen. Useimmat luulivat, että Unohdettujen planeettojen jälkeen ei ollut enää mitään. Se olikin pitkälti totta, vaadittiin erityistä tietämystä ja keinoja, että saattoi matkata pitkän tyhjyyden halki varmana siitä, että sen jälkeen tulisi vielä jotain. Pitkällä pimeällä osuudella oli nimi, jonka tiesivät vain erittäin harvat, itse asiassa vain Musta Tahto itse ja kolme muuta henkilöä (jos Roycea saattoi sanoa henkilöksi); se nimi oli Blackorea. Muinaisen Flagronin kielellä se tarkoitti Mustan sielua. Royce valmistautui juuri vaivuttamaan itsensä koomaan loppumatkan ajaksi, kun hän näki yllätyksekseen pienen valonvälähdyksen edessäpäin. Hän peruutti kooman ja päätti lähteä katsomaan mistä oli kyse.

Mistä on kyse?

Vastaus tähän kyseiseen kysymykseen ja paljon muita kysymyksiä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.