Day 195: Kumara fries, a nap and a walk

Saimme siivojanaiselta Kerrilta vinkin hyvästä fish & chips -paikasta, Milton Street Takeawaysta, ja päätimme hakea sieltä lounaan. Olin jo pitkään halunnut maistaa kumarasta tehtyjä uppopaistettuja tikkuja, ja tästä paikasta niitä sai. Kumara on perinteinen maorien ruoka, jonkin sortin bataatti mutta ilmeisesti hieman maukkaampi sellainen. Paikka avasi vasta puolelta päivin, joten jouduimme kuluttamaan aikaa läheisessä orgaanisessa hihhulikaupassa ja bongasimme siellä taas yhden Suomi-brändin, Maku-lakuja Porvoosta. Tilasimme kumara-tikkujen (kun eihän niitä voi sanoa ranskanperunoiksikaan! Mutta mitä ovat chipsit suomeksi, jos eivät ranskanperunoita?) kaveriksi kahta eri kalaa, joiden nimiä en kyllä muista, paikallisia otuksia olivat. Ja jälkiruoaksi päätimme maistaa banoffee-pizzaa, sellaista makeaa versiota jossa oli banaania, suklaata ja karamellikastiketta pizzan päällä. Palasimme majatalolle herkuttelemaan, tosi hyvältä maistui kaikki, ja erityisesti ne kumaratikut. Mutta tajuhan sellaisesta raskaasta ruoasta lähti. Viimeisillä voimillamme raahauduimme yläkertaan ja rojahdimme sängylle. Puolisen tuntia nukutaan, ja sitten lähdetään kävelylle, eikös niin? Joo, parin tunnin päästä siis heräsimme. Niinhän sitä luulisi, että kunnon ruoan ja unien päälle olisi oikein energinen olo, mutta ikävä kyllä se ei pitänyt paikkaansa.

Tosi tokkuraisina ja jalat makarooneina lähdimme kävelylle, pakkohan meidän jotain oli tehdä että heräisimme. Katsoimme kartasta sopivan pituisen kävelylenkin ja pikku hiljaa reipastuimme kun matka eteni. Polku oli helppo, lähinnä kuljimme joen vartta ja peltojen poikki lehmien keskeltä. Aikamme kuljettuamme totesimme, että kartta oli väärin tehty ja jouduimme palaamaan takaisin päin kun luvattua reittiä kukkuloille ei tullutkaan, vaan golf-kenttää alkoi pukkaamaan. Löysimme lopulta kartasta huolimatta polun kukkuloille, mutta polku olikin suljettu joten jouduimme menemään toista vanhaa tuttua reittiä pitkin kukkulan huipulle ja sieltä edelleen rinteitä pitkin Nelsonin toiselle puolelle. Kolme ja puoli tuntia kävelyaikaa kertyi, viallisen kartan takia. Melko väsyneinä palasimme kaupan kautta majatalolle syömään ja tekemään iltahommia. Ihme ja kumma, mutta nyt jopa nukuttaa.

Milton Street Takeaway: Kumara Chips, 2 x fried fish & small banoffee pizza, 23.1 dollaria

Kumara-tikut olivat todella herkullisia! Kumara chips were really good!

Banoffee-pizza. 

Iltakävelyltä palatessamme kotiovella odotti näin kaunis näky kukkuloille. When we returned from our evening stroll a beautiful sight waited for us just in front of our door.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 195

Baari, jossa Philomenon nukkui, oli hiljentynyt yön tullen. Paikka ei varsinaisesti ollut kiinni. Oli vain menossa hiukan leppoisampi vaihe ennen kuin tulisi uusia asiakkaita ja vanhat asiakkaat heräisivät ja jatkaisivat juomistaan. Baari oli hämärä valotaialla toimivien lamppujen himmennyttyä puolenyön jälkeen automaattisesti. Ilma oli raskaana nukkuvien juoppojen hengityksestä uhoavien outojen alkoholijuomien höyryistä (ja tietysti paikan erikoisuudesta, mustasipulipiirakasta). Erilaiset röhisevät kuorsaukset kajahtelivat pöytien alta ja pimeistä nurkista. Vain yhdessä pöydässä juotiin vielä. Kaksi Gragralilaista palkkasoturia istuivat kaulakkain ja lauloivat kuiskaten (Gragralilainen kuiskauslaulu oli kuuluisa koko galaksissa) kotimaansa Humppalistan top-kymppi lauluja. Kukaan ei huomannut, kun ulko-ovi avautui ja varjomainen hahmo tuli äänettömästi sisään. Hahmo liukui suoraan Philomenonin luo, otti hänet syliinsä ja liukui saman tien ovesta ulos. Tarkkaavainen katsoja olisi nähnyt, että hahmolla oli kädet, joissa kummassakin oli kahdeksan samanpituista sormea ja kaksi peukaloa.

Mikä on Humppalistan ykkösenä tällä viikolla?

Milloin Philomenon herää?

Missä hän herää?

Kuka hänet herättää?

Vastaukset näihin herättäviin kysymyksiin ja paljon muuta kuiskailtavaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.