Day 204: Green lip mussels from Havelock

Aamulla satoi, joten meillä ei ollut mitään kiirettä kaupungille vaan kulutimme aikaa hostellissa. Kun sade taukosi puolen päivän jälkeen, lähdimme kävelylle keskustaan ja kävimme maistelemassa Le Cafessa Havelockin vihersimpukoita, jotka ovat kuuluisia ja kuulemma Uuden-Seelannin parhaita. Otimme yhden annoksen simpukoita yhteisesti, kun emme tienneet pitäisimmekö niistä vai emme. Simpukat tuotiin tarjolla syvässä kulhossa, jossa ne lilluivat mausteliemessä. Simpukat olivat auki, joten ne oli helppo syödä, senkun vain kaiveli haarukalla ne irti kuorestaan. Kuorten väri oli todella kaunis ruskean vihreä, mutta itse simpukka oli oudon värinen, sellainen vaaleanpunertavaoranssi lohen sävy oli vallitsevana. Maku ei tehnyt vaikutusta, eikä koostumuskaan. Epämääräisen mutaiselta mereltä maistuvat kumiset jänneköntsät eivät kuulu lempielämyksiini. Mutta oli kuitenkin kiva maistaa niitä ensimmäistä kertaa, nytpä tiedän mistä on kyse.

Kävimme vielä lauttaterminaalissa selvittämässä lähtöproseduurit etukäteen, ja sitten palasimme hostellille kunnon lounaalle, eihän toki muutamalla simpukalla nälkä lähde. Taivaskin alkoi näyttää taas uhkaavan harmaalta, joten ulkoilu ei pahemmin huvittanut. Jotenkin tosi masentava päivä ollut sään puolesta. Syötyämme lepäilimme huoneessamme lueskelemassa ja ajattelemassa (saattoi siinä vähän torkahtaakin hetkeksi). Sitten otin ensimmäistä kertaa reissulla kynän ja lehtiön käteen ja piirsin. Nyt sattuu niskoihin ja käteen, taide vie veronsa. Mutta tuntui hyvältä piirtää pitkästä aikaa.

Vihersimpukoita maistamassa Le Cafessa. Tasting green lip mussels in Le Cafe.

Moni simpukka päältä kaunis, mutta... en pitänyt mausta.  They look pretty but I didn't like the taste.

Pictonin satama Queen Charlotte Soundin perukoilla. Picton harbour at the bottom of Queen Charlotte Sound.

Lautta lähdössä Wellingtoniin, tuolla mekin menemme kohta. Ferry leaving to Wellington, soon we will be on board.

Mitä ihmettä? What the...?

Vuono on kaunis säällä kuin säällä. Fjord is beautiful in any weather.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 204

Elviira ja käsi taistelivat hetken aikaa lähettäen voimakkaita taikoja edestakaisin. Elviira alkoi väsyä ja hän tiesi, että hänen pitäisi keksiä jotain ennen kuin hänen voimansa loppuisivat kokonaan. Käsi lähetti uuden ja entistä voimakkaamman taian kohti Elviiraa ja silloin Elviira päätti toimia. Hän käytti teleportaatiotaikaa ja siirsi itsensä aivan repeämän viereen. Sitten hän loihti niin nopeasti kuin vain pystyi kaksivaiheisen propuimulsiotaian, jonka hän aktivoi saman tien repeämän edessä. Taika imaisi Elviiran repeämästä sisään samaan aikaan kuin käsi omistajineen lennähti aukon toiselta puolelta ulos. Hän ehti mennessään nähdä vilauksen luunvalkoisesta ja laihasta hahmosta, jolla oli neljä kättä. Taika sulki repeämän jättäen Elviiran liekkijanan toiselle puolelle. 


Mihin Elviira joutui?


Saako sieltä salmiakkia?


Entä ruisleipää?


Vastaukset näihin kotimaisiin kysymyksiin ja paljon muuta sinivalkoista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.