Day 200: Sperm whale & albatrosses

Tuntuipa pahalta herätä jo puoli kuudelta, mutta pakko oli, kun olimme varanneet Whale Watchin vartin yli seitsemäksi. Puolinukuksissa raahauduimme paikalle ja katsoimme mustekaladokumenttia kunnes kaikki olivat paikalla ja turvallisuustietoisku saattoi alkaa. Sen jälkeen meidät kuljetettiin bussilla niemen toiselle puolelle, josta alukset lähtivät. Pienehköllä katamaraanilla lähdimme sitten valasjahtiin. Diili oli hyvä; jos valasta ei näy, saa rahoistaan 80 % takaisin. Olimme lukeneet netistä etukäteen arvioita tästä retkestä, ja kaikki varoittivat että merisairaus iskee todella pahasti näillä veneillä, joten olimme hankkineet pillereitä pahoinvoinnin estoon ja ottaneet edellisiltana yhdet ennen nukkumaanmenoa. Aamulla emme enää ottaneet pillereitä, emmekä niitä tarvinneetkaan, vaan oikein hyvin pärjäsimme molemmat. Samaa ei voi sanoa kanssamatkustajista, joista yli puolet oksenteli pitkin matkaa. Joko eivät olleet varautuneet pillerein tai sitten ne eivät tehoa kaikkiin. Hienosti miehistö hoiti tilanteen kokemuksella, eikä onneksi aluksessa haissut oksennus kun koko ajan yksi mies kiikutti pusseja ulos roskikseen. Meri näytti tyyneltä, mutta aaltoja ei jotenkin huomaa siellä niiden keskellä keikkuessa, ja oikeasti siellä olikin kova merenkäynti. Maha hyppäsi kurkkuun aina aallonpohjaan sukeltaessamme, saatiin ilmaiset vuoristoratakyydit kaupan päälle. Ensi kerralla kokeilen kyllä pärjäisinkö ilman pillereitä, haluan tietää mikä on kestävyystasoni merellä.

Alkuun näytti pahalta, kun kapteeni ei tuntunut löytävän valasta millään. Välillä pysähdyttiin ja kapteeni kuunteli jollain härvelillä veden alta valaiden ääniä, ja sitten jatkettiin etsintää. Kaikouran edustalla meressä on syvä kanjoni, jossa asuu monenlaisia valaan ruoaksi kelpaavia otuksia, ja sen vuoksi kaskelotit ja muut valaat viihtyvät täällä. Kaikouran edustalla asuu pysyvästi kaskelotteja, ja tiettyinä aikoina voi nähdä myös muita valaita. Kaikourassa on myös delfiinejä, albatrosseja ja hylkeitä runsaasti. Maailman merilintulajeista 75 % esiintyy Kaikourassa, joten lintubongareille tämä paikka sopii erinomaisesti. Juuri kun aika alkoi loppua, kapteeni sai viestin toiselta veneeltä että kaskelotti on havaittu ja meinaa kohta sukeltaa, joten hopussa ajoimme paikalle ja ehdimme juuri sopivasti nähdä kaskelotin ensin pärskivän ja puhaltelevan pinnalla ja lopulta sukeltavan pyrstö ojossa syvyyksiin. Näimme myös albatrosseja matkan aikana, siinäpä vasta komea lintu, ihan mieletön siipiväli. Palasimme takaisin rantaan ja Kaikouraan sekavissa tunnelmissa. Toisaalta oli hienoa nähdä iso puhiseva valas, mutta toisaalta olimme pettyneitä kun näimme vain yhden kaskelotin. Olimme toivoneet että myös orca eli killer whale osuisi kohdalle, kun niitä voi nähdä juuri nyt täällä jos hyvin käy. Ei olisi se lippujen kalleuskaan niin pahasti kirpaissut, jos olisi nähnyt vähän monipuolisemmin meren eläviä. Mutta näin se vaan menee, luontoäiti ei anna takuita.

Kävimme syömässä hostellilla, ja lähdimme sitten Kaikoura Peninsula Walkille, 11 km pitkälle reitille joka kiertää koko niemen ylhäällä kallioilla kiemurrellen. Puolimatkassa oli taukopaikka, jossa myytiin kahvia ja paikallisia mereneläviä asuntovaunuista. Olimme lukeneet kehuja yhdestä myyntipaikasta, Kaikoura Seafood BBQ:sta, ja päätimme kokeilla heidän tarjoamaansa paikallista herkkua crayfishia, suolavesihummeria. Niitä sai ostaa valmiiksi keitettyinä, ja otimme puolikkaan testattavaksemme. Paljon melua tyhjästä, sanoisin. Ravun puolikas tuotiin tarjolle kylmän riisin ja parin salaatinlehden kera. Itse rapu oli yllättävän sitkeää ja mautonta, olin kuvitellut hummerin olevan jotain todella herkullista ja ihanan mehevää. Ja kalliskin oli vielä, kyllä harmitti. Muita kokemuksia hummerista kun ei ole, niin en tiedä oliko kyseinen yksilö vain huono vai ovatko ne aina tuollaisia. Jatkoimme kävelyämme pahantuulisina moisen hummerihuijauksen jälkeen, mutta onneksi nukkuva hylje, upeat maisemat ja hienot kalliot saivat mielen kääntymään paremmaksi. Kävely kesti kaikkine taukoineen yli neljä tuntia, ja olimme aivan poikki kun viimein raahustimme kaupunkiin. Kävimme pikaisesti kaupassa ja palasimme hostellille välipalalle ja iltahommiin. Vanha ruotsalaissetä kertoi iltapalalla että HE olivat nähneet tänään kuusi kaskelottia... Kriik! Ai mikä tuo ääni oli? Minä se vain puren hammasta... ;)

Auringonnousu Kaikourassa. Sunrise in Kaikoura.

Mahtavan vahva sateenkaari näkyi taivaalla juuri ennen lähtöämme Whale Watchiin. Great big rainbow in the sky just before we embarked to Whale Watch.

Allamme yli kilometri vettä. Over one kilometre deep ocean below us.

Juuri ennen kuin aika loppui tuli ilosanoma: kaskelotti havaittu. Just before our time was up there came a message: sperm whale spotted.

Sinne sukeltaa kaskelotti! There dives the sperm whale!

Kaikouran pääkatu. Kaikoura main street.

Iltapäivällä lähdimme Kaikoura Peninsula Walkille, tässä alkumatkaa. In the afternoon we went hiking the Kaikoura Peninsula Walk, here's the beginning of it.

Kivinen rannikko. Rocky coast.

Hauskaa liuskekiveä. Funny limestone rocks.

Paljon kehuttu ruokapaikka, jossa kokeilimme crayfishia. En tykännyt. Widely praised food stall, where we tried the crayfish. I didn't like it.

Crayfish. Kuiva ja sitkeä. Dry and rubbery.

Tämä kaveri osaa rentoutua. This guy knows how to relax.

The Peninsula Walk.

Maoriportti kävelyn lopussa. Maori gate at the end of the walk.

Carlos Drake, seikkaillija

Luku 200

Elviira heitti nopeasti ja sulavasti taian, joka suojasi häntä avaruuden kylmältä ja antoi hänelle happea joksikin aikaa. Hänen huokaistessaan helpotuksesta liekkijana hänen edessään vaihtoi väriä ja muuttui tummankeltaiseksi. Elviiraa vastapäätä oleva kohta janassa repesi ja paljasti aukon jonnekin muualle. Elviiran katsoessa hämmästyneenä repeämää, sieltä työntyi kahdeksansorminen käsi, jossa oli kaksi peukaloa. Elviira löi vaistonvaraisesti kättä vasarataialla. Hänen yllätyksekseen käsi torjui taian ja lähetti hänen suuntaansa nopean voimataian, jollaista Elviira ei ollut koskaan ennen nähnyt. Elviira onnistui juuri ja juuri torjumaan käden taian. Seuraavaksi hän kehitti monimutkaisen ja vaativan lasertaian ja heitti sen kättä vastaan. Käsi torjui jälleen Elviiran taian ja lähetti melkein saman tien omansa kohti Elviiraa. 

Pärjääkö Elviira kädelle?

Vastaus tähän kysymykseen ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.