Day 222: Slothful living

Jo aamusta oli ihan vetämätön olo, ei jaksanut oikein innostua mistään. Johtui varmaan pilvisestä säästä ja matalapaineesta. Tai sitten siitä, että vauhtia ja ärsykkeitä on piisannut viime aikoina niin paljon että aivot kaipaavat nollausta. Saimme itsemme jollain tavalla tsempattua kauppareissulle, kai se oli se nälkä joka ajoi ulos. Palatessa nappasin aulasta paketin Hobittonista, takkini sieltä palasi seikkailuistaan, jälleennäkemisemme oli liikuttava ja tunteikas. Teimme lounaaksi kanakeittoa. Lisukkeeksi kokeilimme muiden kasvisten ohella kumara sweetieseja, vähän uuden perunan tapaisia varhaiskumaroita, ja ne maistuivat todella hyviltä ja makeilta, nam. Jälkiruoaksi kiwi berryjä, pieniä kiwi-hedelmän makuisia karvattomia marjoja, herkullisia nekin. Surffailimme netissä ja tutkimme tulevia juttuja, kunnes kahvinhimo ajoi meidät etsimään iltapäiväkahvipaikkaa. Se osoittautuikin vaikeammaksi mitä uskoimme, tässä ydinkeskustan alueella kahviin erikoistuneet paikat sulkevat ovensa jo kolmelta iltapäivällä! Monen kahvilan ovia kävimme rynkyttämässä, ennenkuin eksyimme kujapahaselle, josta löytyi vanhaan autotalliin perustettu trendikahvila. Kahvi oli ok, ei mitään erikoisen hyvää kuitenkaan. Nyt olemme oppineet kantapään kautta, että Australian ja Uuden Seelannin suurkaupungeissa kaikki kiinnostava on keskittynyt lähiöihin, ja ydinkeskustassa eli CBD:ssä on enimmäkseen toimistotyöläisille suunnattuja palveluja, jotka sulkevat ovensa varhain, ja illaksi koko CBD kuolee. Huomenna suuntaamme siis lähiöihin, jos vain jaksamme eikä sada. Kävimme vielä kotimatkalla uudestaan ruokakaupassa, kun muistimme lisää ostettavaa, ja Kari lähti sieltä onnellisena miehenä, häneltä kun kysyttiin papereita viinipulloa ostaessa. Oikeasti se johtui tietenkin siitä, että seurueen muut jäsenet eli minä olin niin nuoren näköinen, että myyjä epäili että Kari on ostamassa alaikäiselle pulloa. ;) Illalla aiomme keskittyä komediaputken katseluun, täällä kun tulee keskiviikkoiltaisin sitcomit peräjälkeen. Vaan sitä tyhmää Two and a Half Men -sarjaa en katso, ärsyttää kun joka maassa se tulee aina kun telkkarin avaa, ihan kuin ei maapallolla muuta katsottavaa olisi!

Kiwi-marjat olivat herkullisia ja raikkaita. Kiwi berries were delicious and fresh.

Kuljimme kujapahasilla etsimässä hyvää kahvia, mutta turhaan, kahvilat suljetaan keskustassa jo kolmelta! We searched through narrow lanes and alleys to find a good cafe, but all in vain, the cafes in the CBD area are closed at 3 PM!

Vanhasta autotallista viimein saimme kupin keskinkertaista sumppia. From an old parking hall we finally found a cup of average coffee.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 222

Carlos seisoi junaosaston oven luona ja katseli ikkunasta ulos ollen koko ajan valmiina ryntäämään karkuun. Ulkona oli kuitenkin tasaisen harmaata eikä mitään uhkaavaa näkynyt. Pian Carlos tunsi miten juna alkoi hidastaa vauhtiaan. Veturin pilli päästi kaksi pitkää vihellystä ja junan vauhti hidastui entisestään. Pian juna kolkutteli eteenpäin kävelyvauhtia ja jarrutti sitten pehmeästi. Carlos tunsi pienen tömähdyksen ja juna pysähtyi kokonaan. Hän aukaisi osaston oven ja käveli lähimmälle ulko-ovelle. Carlos astui ulos junasta sateen kastelemalle laiturille. Juna seisoi hänen edessään harmaana ja hiljaisena. Kukaan muu ei tullut junasta eli Carlos oli matkustanut yksin muuten tyhjässä junassa. Hän katsoi kohti junan alkupäätä mutta ei nähnyt mitään, koska oli niin sumuista. Laiturin vieressä kulki korkea tiilimuuri, joka jatkui katkeamattomana kadoten sumuun. Koska Carlos ei voinut tehdä muutakaan, hän lähti kävelemään kohti junan alkupäätä. Hetken päästä hän näki veturin ja asemarakennuksen. Veturi seisoi pimeänä ja tyhjänä vasten paksua puusta tehtyä puskuria johon raiteet loppuivat. Asemarakennus oli monikerroksinen betonista tehty järkäle, joka näytti synkältä ja uhkaavalta. Carloksen mielestä rakennus ei näyttänyt ollenkaan juna-asemalta vaan ennemminkin vankilalta. Hän tunsi suurta vastentahtoisuutta astua rakennuksen sisään.

Meneekö Carlos aseman sisään vai kiertääkö hän muuta kautta?

Pitäisikö Carloksen matkustaa mieluummin bussilla?

Vastaukset näihin joukkoliikennekysymyksiin ja paljon muuta matkustelua seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.