Day 196: Wondering around Dun Mountain

Reippaasti nousimme jo kahdeksalta aamulla ylös ja lähdimme kunnon pitkälle vaellukselle Dun Mountainin alueelle. Sää oli harmaa ja pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Olimme etukäteen katsoneet kartasta kiinnostavalta vaikuttavan reitin, mutta ongelmaksi muodostui Dun Mountainin lukuisat polut, joita ei oltu merkitty karttaan. Emme löytäneet etsimäämme reittiä vuoren huipulle, mutta ratkaisimme asian sillä että kiipesimme uskomattoman jyrkkää kävelijöiltä kiellettyä mountain bike-reittiä ylös (välillä nelin kontin ja kiroillen) kukkulan huipulle ja lähdimme seuraamaan siellä kulkevaa tietä ja kas, se osoittautui oikeaksi reitiksi ja pääsimme sittenkin kulkemaan haluamamme osuuden. Ylhäällä rinteillä puhaltavat kovat tuulet veivät pian oksat hiuksista ja pölyt housuista, ja aloimme pikku hiljaa katua reittivalintaamme. Jalat väsyivät eikä tie näyttänyt loppumisen merkkejä. Hiekkateitä, metsää, paljaita vuoren huippuja, lisää merkitsemättömiä teitä ja polkuja, yksi pyöräilijä, yksi lehmä, jyrkkiä metsäpolkuja ja sitten ylös vuoren rinnettä. Näimme Nelsonin levittäytyvän taas allamme, ja laskeuduimme sitä ympäröivien kukkuloiden välistä alas katutasolle ja majatalomme lähelle. Matkalla näimme hienoja rinteeseen rakennettuja taloja, ja yhden hauskan katosmaisen ratkaisun joka oli vuokrattavana asuinhuoneeksi. Olimme kävelleet neljä ja puoli tuntia yhtäjaksoisesti välillä aika rankassa maastossa, ja olimme aivan poikki kun pääsimme huoneeseemme. Posket hehkuivat ja olo oli kuin mankelin läpi vedetyllä tiskirätillä, paitsi että olimme onnellisia (en usko tiskirättien pitävän mankeloinnista). Siistiydyimme ja lähdimme perjantai-kahveille Zumoon, ja kyllä kahvi maistuikin ihan älyttömän hyvältä. Kaupan kautta palasimme majatalolle tekemään ruokaa (lohiomelettia) ja rentoutumaan. Tuntui että tämän päivän reippailun jälkeen voisi syödä ihan mitä vaan huolehtimatta kaloreista. Jalat olivat kummallakin todella väsyneet emmekä jaksaneet tehdä juuri mitään loppuiltana. Hyvä jos pysymme hereillä edes kymmeneen. Huomenna ei varmasti kävellä metriäkään.

Tylsimmillään kävelymme kulki tällaisessa maastossa. At it's worst our walk was in surroundings like this.

Välillä kuljimme kivoja polkuja rinteillä. At times we walked on paths that went on hill sides.

Täältä ei löytynyt oikeaa reittiä, mutta lampaan jätöksiä sitäkin enemmän. From here we couldn't find the right path, but we found lots of sheep poo instead.

Löytääksemme polun kiipesimme jyrkkää mountain bike-reittiä ylös huipulle välillä nelin kontin. To find the path we climbed (occasionally on all fours) to the top of the hill on a steep mountain bike route.

Näillä rinteillä merkitsemättömiä teitä ja polkuja riittää. Lots of unmarked roads and paths on these hills.

Viimeinen nousu. The last climb up.

Etsi kuvasta lammas. Find the sheep.

Idyllisiä nämä Nelsonin rinteet. Very idyllic, these Nelson hills.

Täällä oli huone vuokrattavana, voisi olla hauskakin paikka. Here they had a room to let, could be a nice place.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 196

Tänään julkaisemme lukijapalautteen perusteella toiveuusintana Carloksen esiintymisen Rapakympissä. Ennen kuin Carloksesta tuli seikkailija, hän oli ujo ja saamaton nahjus, joka ei saanut naisseuraa kovasta yrityksestä huolimatta (eli sama tilanne kuin nykyäänkin). Siksipä hän päätti osallistua suosittuun deittailuohjelma Rapakymppiin. Tässä siis toiveuusintana ohjelma vuosien takaa…

"Hyvät naiset ja herrat! Se on jälleen Rapakympin aika! Ja tässä vanha tuttu juontajanne, hurmaava, estoton, hattupäinen, Jari Halmelaineeeeeeen!!!"

"Tervetuloa illan ohjelmaan! Minä olen Jari Halmelainen!  Meillä on taas tiedossa oikein hyvänmielen ilta kivojen ihmisten parissa. Ja tietysti meillä on tavalliseen tapaan paikalla ihana ja sympaattinen yleisö. Tällä kertaa yleisönä on Pietarsaaren Bingohullut mummot ja Jämsän Tumpunvirkkaajat ry. Antakaapa itsellenne oikein raikuvat aplodit! No niin, ja tietenkin meillä on paikalla kaikkien rakastama Rapakympin musiikkimaestro Kaltsu! Aplodeja Kaltsulle! Jaaha, ja Tumpunvirkkaajilla onkin näköjään Kaltsulle lahja! Mitäköhän siellä mahtaa olla? Pullojen kilinä antaakin meille pienen vihjeen! Ja sieltähän paljastuu kori Lapin Kultaa! Siinäpä onkin Kaltsulle tekemistä ohjelman jälkeen. Ja eiköhän mennä itse ohjelmaan. Tänään meillä on vieraana salaperäinen Herra X. Herra X, kertoisitko vähän itsestäsi!" 

"No, minä olen tällainen ihan tavallinen suomalainen mies. Rehellinen ja reilu, huumorintajuiseksikin ovat kaverit joskus haukkuneet. Ihan normaalia työtä teen ja asun äiteen kanssa tuolla Kiteen maalaiskunnassa. Mutta äitee aina sanoo, että notta meillä on niin iso talo, että kyllä sinne yksi miniä mahtuu jos sellainen sattuisi löytymään. Niin, että jos sitä vaikka täältä sitten jonkun miniän löytäisi äiteelle. Ja olisihan se ihan kiva päästä jonnekin matkoillekin. Sen verran on tullut reissattua, että on jonkinasteinen matkustuskärpänen päässyt puremaan. Viimekin kesänä kävin Alahärmässä maatalousnäyttelyssä". 

"Jaaha, vai sillä lailla. Kiitos Herra X! Ja sitten meillä on tietenkin paikalla kolme ihastuttavaa neitokaista, A, B ja C. Ja eiköhän mennä sitten suoraan kysymyksiin! Herra X, ole hyvä!"

Jatkuu seuraavassa jaksossa...