396 Days and 3 Minutes: Day 217: Concerning hobbits

Olipa ihanaa lähteä Rotoruasta. Ei siksi että kaupungissa olisi ollut mitään vikaa, mutta huoneemme haisi homeelta ja oli muutenkin ihan surkea loukko, ja kun vielä satoi koko siellä olomme ajan niin lähteminen tuntui yllättävän hyvältä. Pilviverho alkoikin rakoilla heti aamupäivästä, ja illalla jo aurinko paistoi täydeltä terältä. Tämä viikonloppu on virallisesti kesän viimeinen viikonloppu Uudessa Seelannissa.

Ajoimme tunnin matkan päähän Hobbitoniin, joka on maailman suurin aito elokuvan ulkoilmalavaste. Jos joku ei tiedä, niin Hobbiton on hobittien kylä elokuvista LOTR ja Hobbit. Seutu oli oikein kaunista ruohokukkulaa täynnä, niinkuin hobittimaisemaan sopiikin. Odotimme varta vasten rakennetussa kahvila/lipunmyyntipaikassa oppaamme tuloa, ja sitten koko bussilastillinen kuljetettiin parin kilometrin päähän Hobbitoniin. Kylä on rakennettu yksityismaalle, joten sinne pääsee ainoastaan virallisten kiertueiden kautta. Meillä kävi todella hyvä tuuri kun oppaaksemme sattui Ian, joka on kirjoittanut kirjan LOTRin kuvauspaikoista ja ollut itsekin mukana elokuvia tekemässä, joten hän oli melkoinen tietolähde ja kertoi kiinnostavia anekdootteja leffoista. Nyt oli kuulemma paras hetki vierailla lavasteissa, sillä kolmisen kuukautta sitten loppuneiden Hobitti-kuvausten jälkeen lavasteita on jäljellä enemmän kuin ennen ja ne on pyritty pitämään mahdollisimman aidon näköisinä. Kiertue kesti melkein kaksi tuntia, ja sen aikana kävelimme koko Hobbitonin läpi ja otimme valokuvia lukuisista hobitin koloista. Näimme Party Treen, Bagsendin, Green Dragon Innin ja myllyn siltoineen, seka kaikenlaista pientä rekvisiittaa. Lavasteet on uskomattoman huolellisesti tehty, nostan hattua kaikille vastuullisille käsityöläisille. Hobbitonissa on tehty elokuvien ulkoilmakuvaukset, ja kaikki hobittikoloissa sisällä tapahtuvat otokset on tehty Wellingtonissa studioissa. Oli aivan mahtavaa kävellä siellä elokuvan maisemissa ja nähdä tutut maamerkit, olimme ihan ekstaasissa ja innoissamme pölötimme toisillemme. Heti tuli kauhea hinku nähdä elokuvat uudestaan. Ian kertoi, että elokuvien myötä Uuteen Seelantiin on kasvanut vuositasolla noin 150 miljoonan dollarin turismiteollisuus, ja uuden Hobitti-elokuvan myötä summa saattaa kasvaa.

Viimein koitti aika palata takaisin normaalimaailmaan, ja jätimme elokuvamaailman taaksemme ja ajoimme pari tuntia pikkuteitä pitkin Tairuaan kohti pohjoista. Tairua on ihan pikkuinen kaupunki Coromandelin niemimaalla, ja sieltä voi tehdä päiväretkiä kauniisiin maisemiin. Majapaikkamme oli Tairua Shores Motel, ja yllätyimme iloisesti kun haisevan hostelliläävän jälkeen saimme oman soman mökin kaikilla mukavuuksilla ja terassillakin. Ah! Asetuimme aloillemme ja kävelimme sitten merenrantaa pitkin kaupunkiin turisti-infoon ja kauppaan. Ilta oli kaunis ja mietimme, että lähtisimmekö heti ajelemaan jonnekin, mutta toisaalta olimme kauhean väsyneitä, joten päätimme viettää koti-illan ja kerätä voimia huomista varten. Teimme ruokaa ja saimme kuningasidean: motellilla oli elokuvia tarjolla, joten tietenkin olisi juuri sopivaa katsoa ensimmäinen LOTRin osa, jonka maisemissa olemme pyörineet paljon täällä ollessamme. Tuumasta toimeen, puoli yhdeksältä alkoi elokuva pyöriä ja oli hauska katsoa sitä uusin silmin. Puolivälissä alkoi uni painaa luomia, ja jossain vaiheessa nukahdimme kumpikin. Blogikin jäi päivittämättä kun liitelimme höyhensaarille.