Nukuimme pitkään ja nautimme kunnon aamupalan, ja lähdimme sitten päivän ajeluretkelle ympäri Coromandelin niemimaata. Huomasin myös aamulla, että olin unohtanut villatakkini Hobbitonin kahvilaan, kyllä harmitti. Ensin hoidimme alta pois lähiseudun must do -jutun ja kiipesimme Paku Hillin huipulle katsomaan näkymiä. Kuulimme majapaikkamme isännältä, että jos hyvin käy, niin paikallinen kissa tulee kävelemään kanssamme kukkulalle, ja totta se oli, kun pääsimme ulos autosta ja astuimme polulle niin talon pihalta käveli kissa katsastamaan meidät ja saatteli meitä jonkin matkaa polkua pitkin. Hauska katti! Näkymät olivat hienot, joten kannatti kiivetä. Paikallinen maorien legenda sanoo, että jos kiipeää Paku Hillin huipulle niin tulee takaisin Uuteen Seelantiin. Emme kuitenkaan vielä varanneet motellihuonetta.
Sitten lähdimme ajelulle. Sää ei ikävä kyllä ollut täydellinen, aina välillä ropisi vähän vettä ja tuuli kovaa, mutta onneksi välillä aurinkokin paistoi. Kävimme Sailor's Graven rannalla mutta se oli ihan tylsä paikka ja lähdimme äkkiä pois. Sitten ajoimme Colenso-kahvilaan lounaalle, ja jatkoimme matkaa kauniiksi väitettyä 309-tietä pitkin kohti kauripuu-nähtävyyttä. Tie oli kapea, sorapintainen ja mutkainen, joten matka edistyi hitaasti. Nähtävyyksinä oli lähinnä viidakon tyyppistä pusikkoa, johon kyllästyi aika nopeasti. Lopulta pääsimme oikeaan paikkaan, pysäköimme auton ja kävelimme katsomaan kauripuita. Toisella paikalla oli iso porukka kuvauttamassa itseään puita vasten, joten menimme toiselle paikalle. Siellä oli Siamese Kauriksi nimetyt kaksi puuta, jotka olivat alaosastaan kiinni toisissaan. Siinä se. Eipä ollut kummoiset puut, en tiedä kannattiko tuon takia ajaa koko matkaa. Jatkoimme eteenpäin Coromandel Towniin, jota oli kehuttu kauniiksi. Se oli todella pieni ja hiljainen kaupunki, muutama kiva vanha rakennus näkyi pääkadun varrella mutta muuta kiinnostavaa ei osunut silmiin, ja hetken kävelyn jälkeen hyppäsimme taas autoon ja lähdimme kiertämään eri reittiä takaisin päin. Ajoimme seuraavaksi ehkä Coromandelin kuuluisimmalle nähtävyydelle, Hot Water Beachille. Kun rannalle saapuu sopivaan aikaan (tunti laskuveden molemmin puolin), voi kaivaa itselleen kuopan hiekkaan ja se täyttyy kuumalla vedellä. Vesi on noin 65 asteista parhaimmillaan, eli todella kuumaa. Olimme saaneet isännältämme ohjeet ja lapion, joten hyvin varustautuneina valmistauduimme kylpykokemukseen. Yeah right, olisihan se pitänyt tietää. Ranta oli niin täynnä, ettei sekaan tahtonut mahtua. Pikku jalkakylvyn saimme sentään otettua, mutta ei puhettakaan kunnon rennosta lököilystä. Aika nopeasti alkoi ahdistaa siinä väenpaljoudessa, ja lähdimme seuraavaan etappiin, Cathedral Coveen. Siellä teimme tunnin kävelyn upeissa rantakalliomaisemissa ja saavuimme kuuluisalle rannalle, jossa tuo Cathedral Cove -luola sijaitsee. Kuvaussession jälkeen palasimme autolle ja ajoimme viettämään iltaa tv:n parissa motelliimme.
 |
| Näkymä Paku Hilliltä. View from Paku Hill. |
 |
| Lounaaksi pinaattifetapiirakkaa ja kumarakakkua. |
 |
| Ja tietenkin kahvia, sitruunatorttua ja pavlovaa. |
 |
| Aasit aitauksessaan eivät lämmenneet rapsutteluille. Donkeys didn't like to be scratched. |
 |
| Kaksoskauripuut. Siamese kauri trees. |
 |
| Coromandel Townin yläpuolella oli näköalapaikka. There was a viewing point above Coromandel Town. |
 |
| Hot Water Beach. Arvatkaa missä kohti voi ottaa kuumavesikylpyjä? Guess in which part of the beach you can take hot water baths? |
 |
| Pahempi ruuhka kuin Stockan herkussa joulun alla. Pikku jalkakylvyn saimme kuitenkin otettua. The crowd is worse than in Stockmann's deli in Christmas time. We managed to have a little foot bath, though. |
 |
| Stingray Bay. |
 |
| Matkalla Cathedral Coveen. On our way to Cathedral Cove. |
 |
| Lampaan kallo. Sheep's skull. |
 |
| Cathedral Cove. |
 |
| Cathedral Cove. |
 |
| Cathedral Cove. |
 |
| Ja sama. And the same. |
 |
| Ja taas. And again. |
 |
| Lokki. Seagull. |
 |
| Jotenkin Dalimainen. There's a bit of Dali here. |
 |
| Kiva polku. Nice path. |
 |
| Ujo vasikka juoksi karkuun kun yritin kuvata. Shy calf ran away when I tried to take a photo. |
Carlos Drake, seikkailija
Luku 218
Svalbard Pökkelö (kuuluisia Puu-Planeetan Pökkelöitä), Mustan Tahdon armeijan ylikomentaja, heräsi kesken kauneusuniensa keskustietokoneen kuivaan ääneen: "Salainen viesti Ylikomentaja Svalbard Pökkelölle. Viestin voi aukaista vain mentaalikäyrällä! Aikaa viestin aukaisemiseen on 10 sekuntia!" Svalbard otti unimyssyn päästänsä ja nousi istumaan. Hän oli vielä puoliunessa mutta hänen onnistui silti lähettää aktivointikäsky mentaalikäyrällensä. Keskustietokone sai yhteyden käyrään ja tarkisti, että Svalbard oli oikea vastaanottaja. "Käyrä hyväksytty! Viesti alkaa viiden sekunnin kuluttua ja se voidaan kuunnella vain yhden kerran, jonka jälkeen se tuhoutuu!" Viesti aukesi Svalbardin eteen kolmiulotteisena. Viestin lähettäjä oli Musta Tahto ja näytti siltä kuin hän olisi seissyt aivan Svalbardin edessä. "Tervehdys Ylikomentaja! Jos saat tämän viestin, olemme vastoin kaikkia odotuksia tuhoutuneet. Tuhoutumisemme ei silti saa estää suunnitelmaamme toteutumasta. Siksi annamme sinulle vielä viimeiset käskyt. Kerää heti koko armeija kokoon ja lähde kohti linnunrataa, etsi sieltä Maa-niminen planeetta ja tuhoa se. Olemme istuttaneet loput käskyt mentaalikäyrääsi ja saat ne Maan tuhoamisen jälkeen. Tee tehtäväsi huolella ja sinut palkitaan, hyvästi!" Viesti loppui ja Musta Tahto katosi. Svalbard haukotteli ja raapi päätään. Sitten hän nousi ylös ja tilasi tuplaespresson. Oli aika herätä ja ryhtyä töihin.
Onko Svalbard kova jätkä?
Vai onko hän pikku pätkä?
Maistuuko hänelle sätkä?
Vastaukset näihin riimittelyihin ja paljon muuta runoilua seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti