Day 208: More Te Papa & Cable Car ride

Aamu valkeni taas sateisena, joten oli oivallinen tilaisuus jatkaa eilistä Te Papa -museon tutkimista siitä mihin jäätiin. Jotta jaksaisimme kierrellä museossa taas tuntitolkulla, haimme vahvistusta Sweet Mothers Kitchenistä, jossa nautimme tuliset aamiaisburritot ja mielettömän fantastisen upeat piirakkapalat. Siis ihan varmasti maailman parasta omenapiirakkaa, se oli niin järkyttävän hyvää! Heti alkaa kuola valua kun muistelen sitä. Sokerihumalassa astelimme museolle ja näimme siellä mm. taidekokoelman, keramiikkanäyttelyn, vanhoja esineitä ja pakkauksia. Golden Days -nostalgiatrippi oli hieno kokemus; siinä mentiin istumaan lavastettuun vanhojen tavaroiden kauppaan ja katsottiin 17 minuutin video Uuden Seelannin historiasta ja kulttuurista. Hauskoista ja koskettavista videoklipeistä oli koostettu taiteellinen kokonaisuus, jota oli todella ilo seurata. Välillä tavarat heräsivät eloon ja tekivät temppuja, esimerkiksi seinällä oleva aito täytetty lehmänpää kääntyi yhtäkkiä ja ammui, juuri kun videolla näytettiin jotain lehmään liittyvää. Sotapätkän kohdalla kaapista tuli kaksi konekivääriä jotka "ampuivat" yleisöön päin, ja lelut liikkuivat itsestään. Hienosti toteutettu elämys, pidimme kovasti siitä. Kävimme myös katsomassa kaksi muuta elämysjuttua, Deep Riden ja High Riden. Deep Ridessa mentiin sukellusvenesimulaattoriin, joka liikkui ja tärisytti sisällä olijoita kuin oikea sukellusvene. "Ikkunoista" katsottiin aitoa videokuvaa oikeista tutkimusretkistä Uuden-Seelannin rannikolla olevalle vedenalaiselle tulivuorelle, joka sijaitsee kahden kilometrin syvyydessä. Vuorta on käynyt merenpohjassa tutkimassa vähemmän ihmisiä mitä kuussa on käynyt, hurja ajatus. Heti perään menimme High Rideen, jossa istuttiin liikkuviin tuoleihin ja katsottiin kankaalta nopeasti eteneviä videopätkiä liikkuvista Uuteen Seelantiin liittyvistä jutuista, samalla kun tuolit tärisyttivät ja keikuttivat meitä ikäänkuin olisimme itse pätkissä mukana. Koimme esimerkiksi rugby-ottelussa pelaajana juoksemista, skeittailua, liaanilla heilumista kanjonissa, moottoripyörillä ajoa hiekkarannalla ja mountain bike -ajoa, ja kaikki päättyivät yleensä rajuun törmäykseen. Tosi hauska tapa kokea maan kulttuuria! Kävimme vielä tutkimassa museokaupat, ja taas oli tunteja vierähtänyt museossa. Täytyy sanoa, että enpä ole näin mielelläni ja huolellisesti tutkinut mitään museota ikinä, kaikkien ylisanojen arvoinen tämä Te Papa kyllä on.

Kävimme välillä hostellissa teetauolla hieman toipumassa museoelämyksistä, ja lähdimme sitten kaupungille. Onneksi sade oli lakannut museossa ollessamme. Kävelimme ostoskatua pitkin (näin aivan ihanan mekkokaupan!) Cable Carille, eli vanhalle raitiovaunulle joka kiipeää Wellingtonin yllä olevalle kukkulalle. Sieltä oli hyvät näköalat alas Wellingtoniin, ja mukava kävelyreitti takaisin alas Botanic Gardensia kierrellen. Hieno paikka se puutarha, paljon vaihtelevaa maastoa ja kävelyreittejä. Siinä vaiheessa alkoikin olla taas nälkä (ihmeen pitkään jaksettiin aamun burritoilla) ja lähdimme hostellille syömään ja iltapuuhiin.

Sweet Mothers Kitchen: Breakfast burrito 12 dollaria, Apple pie 8 dollaria.

Tuliset aamiaisburritot antavat voimaa museoretkelle! Hot breakfast burritos give power to go to museum!

Taka-alalla viattoman näköisenä maailman paras omenapiirakka (kunnes toisin todistetaan). On the background lies the innocent looking apple pie that is the world's best slice of pie (until otherwise proven).

Golden Days oli hieno elämys, välillä tavarat heräsivät eloon tarinan höysteeksi. The Golden Days was an awesome experience, every now and then the things came alive to support the story.

Hienoja vanhoja pakkauksia. Cool old packages.

High Riden höykytystuolit, jotka saivat tuntemaan kuin olisit ollut itse tekemässä videolta näkyviä extreme-juttuja. The special moving chairs of the High Ride, they made you feel like you were the one doing all the extreme stuff in the video.

Cable Car & Wellington.

Hortensioitako lienevät nämä Botanic Gardensin värikkäät kukkaset? What are these colourful flowers in the Botanic Gardens?

Botanic Gardensissa oli paljon kivoja kävelyreittejä. There were lots of nice walking paths in the Botanic Gardens.

Botanic Gardens.

Kukan värin nimi oli "chocolate mocha". The name of the colour of this flower was "chocolate mocha".

Lady Norwood Rose Garden.

Soma pinkki ruusunen. Cute pink rose.

Toinenkin. Näitä oli vaikka minkä värisiä! Another one. There were many different colours and shades!

Kävelyreitti vei hautausmaan kautta. The walking path took us through a grave yard.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 208

Carlos näki unta valtavasta vasarasta, joka laskeutui tyhjälle alasimelle kovalla metallisella kalahduksella. Vasara kohosi hitaasti jonnekin pimeään ja laskeutui uudelleen kalahtaen alasimelle. Tätä toistui muutaman kerran ja sitten kuului ulvahtava ääni, joka muistutti kaukaisen pillin vihellystä. Vasara jatkoi taas nousuaan ja laskuaan metallisen kalahduksen muuttuessa kerta kerralta läpitunkevammaksi. Carlos tunsi miten hän nousi ilmaan kalahduksen saattelemana ja samalla metallinen ääni vaihtui kumeammaksi ja vaimeammaksi. Carlos heräsi ja aukaisi silmänsä. Hän istui yksin neljän hengen vaunuostastossa tasaisesti eteenpäin liikkuvassa junassa. Ikkunasta näkyi harmaa ja sumuinen maisema, josta ei erottanut mitään maamerkkejä. Epämääräisen muotoiset varjot vilahtelivat sumussa kuin pelästyneet kummitukset. Vaunun pyörät kolkuttelivat tasaisesti kiskoja ja välillä veturin pilli vihelsi jonnekin sumun keskelle. Carlos kuulosteli junan ääntä ja totesi hämmästyksekseen olevansa höyryveturin vetämän junan kyydissä. Missä ihmeessä hän oikein oli?

Missä ihmeessä Carlos on?

Mihin ihmeeseen juna on matkalla?

Tapahtuuko vielä ihme ja tämä tarina saa järjellisiä piirteitä?

Vastaukset näihin ihmettelyihin ja paljon muuta ihmeellistä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.