Day 215: Rotorua & Wai-O-Tapu

Ja aamusta taas autolla liikenteeseen! Kurjaa että taas oli sadetta luvattu koko päiväksi, ja heti aamusta jo alkoi ropista vaihtelevalla intensiteetillä. Ajoimme suoraan reilun puolen tunnin matkan Wai-O-Tapuun, Thermal Wonderlandiin, sillä siellä piti olla varttia vaille kymmenen jos mieli nähdä Lady Knox -geysirin purkauksen. Haimme liput ja ajoimme ruuhkassa geysirin luo, ja siellä asettauduimme puoliympyrän muotoon penkeille istumaan ja odottamaan. Vartin yli kymmenen paikalle asteli työntekijä, joka kaatoi saippuahiutaleita geysirin suusta sisään veden pintajännityksen alentamiseksi, ja sen seurauksena geysiristä alkoi pian pulputa vaahtoa, joka muutaman minuutin jälkeen kohosi kunnon vesipatsaaksi. Tänään emme kuitenkaan nähneet Lady Knoxia parhaimmillaan, eikä keskinkertainen laiska suihku tehnyt suurta vaikutusta. Paljon suuremman vaikutuksen teki vahva mädän kananmunan haju, joka leijui joka puolella. Haju johtuu rikkivedystä, jota on maaperässä ja vesihöyryssä, ja voin kyllä sanoa että melko vahvat tuoksahdukset tulvahti nenään aina kun tuuli ohjasi geysirin höyryä suuntaamme. Ruuhkan välttämiseksi ajoimme seuraavaksi katsomaan Uuden Seelannin suurinta kiehuvaa mutalammikkoa suurimman osan suunnistaessa itse puistoon. Mutalammikko olikin hauska paikka, niissä poksahtelevissa kuplissa oli jotain hypnoottista ja välillä kiehunta yltyi sellaiseksi että hurjia mutapatsaita lenteli kaaressa ilmaan. Ikävä kyllä sade yltyi todella pahaksi juuri kun olimme lähdössä varsinaiseen puistoon, mutta eipä hätää, yöunet kun olivat jääneet liian lyhyiksi niin ei ollut ongelma eikä mikään ottaa tunnin torkkuja autossa sateen ropistessa kattoon. Kun pahin sade lakkasi, heräilimme horroksestamme ja lähdimme kahville ja viimein pääsimme tutustumaan itse asiaankin.

Puistossa oli kolmen kilometrin pituinen lenkki, jonka varrelle osui paljon mielenkiintoista nähtävää. Monen mielestä Wai-O-Tapu värikkäine altaineen on paras Rotoruan geotermaalisista (en osannut suomentaa tätä) alueista. Näkemättä muita on vaikea sanoa varmasti, mutta me olimme todella tyytyväisiä että menimme säästä huolimatta katsomaan Wai-O-Tapun ihmeitä. Jotkut jopa väittävät, että juuri sadesäällä alue on parhaimmillaan, koska silloin altaista nousee tavallista paksummin vesihöyryä. Rikin katkussa kävelimme polkuja pitkin ja ihastelimme kaikenlaisia kuoppia ja kuiluja, joista kuului kiehuntaa ja nousi höyryä. Parhaita elämyksiä olivat altaat, joille veteen liuenneet mineraalit antavat hienoja värejä, mutta myös yleisvaikutelma ja metsät polun varrella olivat mieleenpainuvia. Pari tuntia kiertelimme aluetta ja räpsimme kuvia yli 700. Ison Champagne Poolin kohdalle päästyämme meinasi taju lähteä, niin hieno se oranssireunainen turkoosi lammikko oli mahtavine sumuineen. Välillä kuumaa sumua tuli niin sakeasti, että ihmiset kaikkosivat näkyvistä ja silmälasit höyrystyivät umpeen. Höyry haisi rikiltä, ja haju tarttui vaatteisiin, ihoon ja hiuksiin. Viimeinen lammikko Devil's Bath oli myös mielettömän hieno, siinä ympäristössä se lähes neonvihreä väri oli aivan käsittämätön. Kyllä vaan luontoon mahtuu ihmeellisiä asioita! Ajoimme suoraan Rotoruaan ja YHA-hostelliimme asettumaan aloillemme. Vesisade yltyi taas kovaksi, mutta sen vähän laannuttua kävelimme äkkiä kauppaan ja takaisin hostellille tekemään ruokaa. Loppuillan olemmekin olleet hostellissa sateelta suojassa, surffaamassa ja suunnittelemassa.

Lady Knox -geysir purkautuu kun työntekijä kaataa sinne saippuahiutaleita veden pintajännityksen alentamiseksi. Lady Knox geysir erupts when the employee pours soap flakes in the mouth of the geysir to lower the surface tension of water.

No nyt se tulloo! Here she comes!

Noh, ei ehkä ihan niin komea näky kuin olimme odottaneet. Well, not quite as magnificent as we had hoped for.

Uuden Seelannin suurin kiehuva mutalammikko. The biggest hot mud pool in New Zealand.

Mutakuplia oli hauska seurata. It was fun to watch the mud bubbles.

Argh, laguunin hirviö! Argh, the creature of the Black Lagoon!

Keltainen putous. Yellow falls.

Yleissilmäys Wai-O-Tapun alueesta. General glance of the Wai-O-Tapu area.

Thunder Crater.

Pusikkoa polun vieressä. Bush alongside the path.

Pahanhajuiset höyryt ympäröivät meidät joka puolelta. Bad smelling steam surrounded us everywhere.

Devil's Ink Pots.

Lähikuva yhdestä paholaisen mustepullosta. Close-up of one of the Devil's Ink Pots.

Hienoja mustia puita polun varrella. Amazing black trees on the side of the path.

Tuo höyryävä allas on Champagne Pool. That steaming pool is Champagne Pool.

Artist's Palette.

Vahva keltamusta-yhdistelmä oli aika hurjan näköinen. Strong yellow-black-combination was quite astonishing.

Polku Artist's Paletten yli. The path over the Artist's Palette.

Hieno elämys päästä kulkemaan värikkäiden altaiden välissä. It was awesome to be able to walk between the colourful pools.

Luonnon omaa taidetta. Nature's own art.

The Bridal Veil Falls.

Lake Ngakoro.

The Oyster Pool.

Alum Cliffs.

Alum Cliffsien pinnalla oli tällaista mömmöä. On the surface of the Alum Cliffs was this weird stuff.

Ihan kuin vesivärimaalaus. Just like water colour painting.

Keltaista väriä eli rikkiä pulppusi pienestä reiästä. Yellow colour comes from sulphur in that small hole.

Mineraalivedessä ei elä mikään, mutta jotain kummaa siellä oli. In the mineral there is nothing alive, but something could be seen in the water anyway.

Omituiset marjat. Weird berries.

Vino metsä. Slanted woods.

Champagne Pool. Oranssi väri tulee antimonista. The orange colour comes from antimony.

Champagne Pool on yhtä syvä kuin leveäkin, sillä on syvyyttä huimat 62 metriä. The Champagne Pool is as deep as it is wide, its' width is 62 meters.

En halunnut millään lähteä pois täältä. I didn't want to leave this place.

Välillä mieletön haiseva sumu peitti kaiken ihmisiä myöten. Occasionally awesome smelly fog covered everything, including humans.

Hei hei Champagne Pool! Bye bye Champagne Pool!

Ensivilaus uskomattoman värisestä Devil's Bathista. The first glimpse of the Devil's Bath that had unbelievable colour.

Devil's Bath.

Mieletön neonhehkuväri pitää itse nähdä, ei sitä saanut taltioitua millään. The amazing neon glow colour you have to see for yourself, it is impossible to capture on photo.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 215

Carloksen kokkailuohjelma: Pata kattilaa soimaa!

Tunnari!

Naananaananaaanananannanhnahnaahnaanahnanahnanahnanahnaa. 

"No niin, ja tervetuloa kokkailemaan Carloksen kanssa. Tänään teemme alkuruuaksi valkoviinisimpukoita, pääruuaksi olutmakkaroita punaviinikastikkeessa ja jälkiruuaksi amarettohyytelöä viskikastikkeella. Ja aloitamme perinteisesti lasillisella viiniä kokille, kippis! Ja shitten laitamme tushinan shimpukoita marinoitumaan valkoviiniin. Shillä aikaa, kun shimpukat tuossa uishkentelee me laitamme makkarat muhimaan olueen. Ja huikka kokille, kippish! Makkarat siellä kivasti porisee kaljassa, niin porisee, hmmm… Jaaha, ja huikka kokille, kippis! Sitten laitetaan punaviinikastike tulemaan, mutta ensiksi pitää maistaa, että punaviini on juotavaa, kippis! Mmm, hyvää on mutta otetaan vielä yksi maistiainen varmuuden vuoksi, hörps! Simpukat onkin sitten valmiina, taisinkin unohtaa laittaa valkoviiniä sekaan, eipä mitään laitetaan sinne koskenkorvaa, sehän on melkein sama asia. Ja huikka koskista kokille, kippis! Sitten voimmekin siirtyä jälkiruuan laittoon. Jälkiruuan valmistus aloitetaan ottamalla huikka viskiä, kippis! Sitten laitetaan simpukat amarettoon likoamaan ja heitetään liivatelehdet sekaan, tai jotain, huikka kokille, kippis! Makkarat on tuossa kattilassa ja niille pitäisi tehdä jotain, eikun huikka kokille, kippis! Viskikastike onkin helppo, kaadetaan simpukoiden päälle viskiä ja loput kokille, kippis! Ja näin meillä on nopea ja herkullinen ateria valmiina, eikun snägärille sitten, kippis!