Tuntui haikealta lähteä aamulla ajamaan pois Tairuasta, sillä tänään oli viimeinen päivä kun meillä oli auto käytössä ja se tarkoittaa myös, että viimeinen viikko Uudessa Seelannissa käynnistyy nyt. Päivät ovat menneet kuin siivillä, kun on ollut niin paljon nähtävää. Soitin aamulla Hobbitoniin siinä toivossa että saisin takkini takaisin, ja sieltä luvattiin soittaa minulle kunhan ehtivät tarkistaa asian, mutta eipä ole kuulunut vielä mitään. Ajoimme Tairuasta Karangahake Gorgeen, jossa oli kävelyreittejä vanhan kultakaivoksen alueella. Pysähdyimme siellä ja kävimme nuuskimassa aluetta, mielenkiintoinen paikka. Koko vuori oli täynnä kaivoskäytäviä, joiden suut olivat paljaana ja kenen tahansa vapaasti kuljettavissa. Toki kyltissä varoitettiin menemästä merkitsemättömiin luoliin. Kävelimme rotkon molemmin puolin lyhyet reitit, ja juuri kun kerrankin olisi ollut käyttöä taskulampulle, se oli tietenkin jäänyt autoon. Ilman lamppua ei ollut mitään asiaa mennä tutkimaan pimeitä kaivoskäytäviä ja hylättyä maanalaista pumppuhuonetta, joten palasimme autolle ja ajoimme Paeroaan lounastauolle. Lounas koostui lähinnä jäätelöstä, täysipainoinen kesälounas siis, ja se nautittiin puiston penkillä auringossa istuen niinkuin asiaan kuuluu. Sitten ajoimme loppumatkan Aucklandiin, ja riemuitsimme kun kerrankin oli ihan naurettavan helppo reitti määränpäähämme: autovuokraamolle päästäksemme käännyimme yhdestä selvästi merkitystä liittymästä ja olimme perillä. Yesh! Ja hienosti Kari selvisi vasemmanpuoleisesta liikenteestä, kuulemma ei enää osaa ajaa oikealla puolella ollenkaan. Auto luovutettiin ja aloimme taas jalkamiehiksi loppuajaksi ja kävelimme kilometrin matkan Waldorf Celestion Apartments Hoteliin, joka on tukikohtamme ensi viikon ajan. Respassa saimme kuulla, että yhden makuuhuoneen sijasta saisimmekin kahden makuuhuoneen huoneiston, upgradea siis jälleen, jee! Ja kun näimme huoneistomme, hypimme tasajalkaa onnesta, siis aivan mahtava asunto! Kaikki todella siistiä ja uutta, oma keittiö, olohuone divaanisohvineen ja telkkareineen, kaksi makuuhuonetta, parveke... ja mikä parasta, tämä kaikki hostellin hinnalla! Olimme varanneet asumisemme ajoissa etukäteen netistä, ja näköjään saimme todella hyvän diilin, joskus näinkin. Kävimme kaupassa hakemassa täytettä jääkaappiin ja tulimme sitten tekemään ruokaa ja viettämään koti-iltaa. Tuntui ihanan nautinnolliselta käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle suihkunraikkaana viinilasi kädessä katsomaan telkkaria, kun viime aikoina on viettänyt enimmäkseen hostellielämää (josta kyllä pidämme) vaihtelevan tasoisissa paikoissa, eikä oma rauha ole ollut mitenkään itsestäänselvää. Näin seitsemän kuukautta kodittomana olleina voimme sanoa, että välillä se oma rauha on niin luksusta! Nauttikaa siis siitä täysin rinnoin, te oman kodin omaavat kanssaihmisemme! Nyt lähden illan elokuvan, Inceptionin, pariin.
 |
| Kultakaivoksen raunioita Karangahake Gorgessa. The ruins of an old gold mine in Karangahake Gorge. |
 |
| Vanhoja raiteita pitkin saattoi kävellä luolaverkostoihin. Following the old rails you could walk inside old mining tunnels. |
 |
| Yksi luolista. One of the tunnels. |
 |
| Karangahake Gorge. |
 |
| Vanhaan maanalaiseen pumppuasemaan olisi saanut mennä tutkimusretkelle, mutta meillä ei ollut taskulamppua mukana. We could have gone to explore the old undergroung pumping station, but we didn't have our torch with us. |
 |
| Uusi kotimme, kahden makuuhuoneen asunto Aucklandin keskustassa. Our new home, a two bedroom apartment in CBD Auckland. |
Carlos Drake, seikkailija
Luku 219
Raiku
Märkä betoni
Kaupungin mieleen tuo
Ahdistuksineen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti