Day 227: Flying to Hong Kong

Kauan kauhulla odotettu pitkä lentopäivä oli edessä, 11 tuntia koneessa ja tunteja lentokentällä, blääh. Lähdimme hyvissä ajoin kentälle, kun ei enää oikein pystynyt keskittymään mihinkään kunnolla. Aucklandin kenttä oli yllättävän pieni, eikä ravintoloissa ja kaupoissa ollut kehumista, tyypillistä lentokenttäkamaa kaikkialla. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla käsimatkatavaroina kuljettamamme reput haluttiin punnita, mutta pienestä ylipainosta (siis laukkujen, ei toki meidän!) ei onneksi sakotettu. Lento lähti puoli tuntia myöhässä iltapäivällä kolmen aikaan, ja saapui siis myös puoli tuntia myöhässä illalla yhdeksän jälkeen Honkkariin. Lento oli Cathay Pacificin, ja vaikka kone oli ehkä hieman vanha niin palvelu pelasi erittäin hyvin ja ruokatarjonta oli parasta mitä ikinä millään lennolla. Lentoemännät olivat nopeita ja tehokkaita, ja lennolla tarjottiin kaksi kolmen ruokalajin ateriaa, sekä välillä kolme kertaa pientä välipalaa. Juotavaa tarjottiin kerrankin tarpeeksi, vettä ja mehuja kierrettiin tarjoamassa useita kertoja. Parasta oli kuitenkin elokuvatarjonta; lento meni olosuhteisiin nähden nopeasti kun meitä viihdyttivät elokuvat ja tv-sarjat, kuten Bridesmaids, Big Bang, Descendants, Paranormal Activity 3... Loistohomma. Hyvin ravittuina ja viihdytettyinä mutta kroppa puuduksissa saavuimme sumuiseen Hong Kongiin ja valtavan isolle lentokentälle. Kävelimme varmaan kaksi kilometriä ennenkuin pääsimme passintarkastukseen, jossa jouduimme jonottamaan aika kauan. Kummallakin oli kova päänsärky ja väsytti, joten onneksi ei tarvinnut huolehtia hotelliin pääsystä, kun matkatoimisto oli järkännyt kuljetuksen. Ilmoittauduimme edustajalle ja pienen odotuksen jälkeen hyppäsimme pikkubussin kyytiin ja huristelimme Kowloonin saarelle hotelliimme Salisbury YMCAan. Nukahdin matkalla pari kertaa, vaikka yritin kovasti pysyä hereillä ja katsella maisemia. Neonvalot ja korkeat rakennukset paljastivat meidän saapuneen kaupunkiin, ja katsoimme ihmeissämme kun ihmiset arki-iltana shoppailivat vielä yhdentoista aikaan illalla. Kun saimme huoneemme, veimme laukut pois ja kipaisimme äkkiä naapuriin 7-eleveniin hakemaan vettä, ja tulimme nukkumaan. Olo oli todella ryytynyt ja blogin päivittäminen jäi odottamaan virkeämpää kirjoittajaa.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 227

Carlos rohkaisi mielensä ja asteli päättäväisesti asemarakennukseen. Sisällä oli hämärää, koska ainoa valo tuli katosta roikkuvasta himmeästä pallolampusta. Suuri ja kaikuva asemasali oli tyhjä, missään ei näkynyt edes henkilökuntaa. Carlos käveli lipunmyyntiluukulle. Luukun edessä oli ristikko ja siinä kyltti, jossa luki: "Tyhjyyttä ei voi välttää". Lipunmyyntiluukun vieressä oli kioski, joka myös oli suljettu ristikolla. Carlos kurkisti ristikon läpi ja näki rivin pölyisiä lehtiä (Maaseudun Menneisyys, lehti vanhoja muisteleville maanviljelijöille; Lymy, lehti piileskelijöille ja tietysti Pilkka, lehti solvaajille) ja suklaapatukoita (Kupla, patukka tyhjää täynnä; Lars, patukka ruotsalaisille ja Sätkis, patukka tupakointia lopettaville). Carlos kääntyi mietteissään ja melkein tönäisi nurin takanaan seisovan henkilön.

Kuka oli hiipinyt Carloksen taakse?

Ja miksi?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.