torstai 8. maaliskuuta 2012

Day 230: Shopping and eating (mostly eating)

Ah, olipa ihanaa nukkua melkein yksitoista tuntia! Pientä flunssaa pukkaa päälle, joten olo ei ollut paras mahdollinen herätessä. Päätimme kuluttaa päivän taas Hong Kong Islandin puolella, mutta ensin poikkesimme hotellin vieressä olevaan japanilaiseen SOGO-tavarataloon, jossa oli kaupan kaikenlaista ihmeellistä japanilaista tuotetta. Hello Kitty -osastolta löysin uuden t-paidan, mikä olikin luojan lykky, toinen vanhoista paidoista oli jo niin kulahtanut että hyvä kun pysyi kasassa. Ja myös kivan Hello Kitty -tunikan löysin puoleen hintaan, jee! Onpa hyvä että minäkin jo alan aikuistua tässä pukeutumisessani. Ostimme välipalaksi erikoisen näköisiä japanilaisia leivonnaisia, yksi oli myrkynvihreä ja kermamössöllä täytetty, yksi oli oranssi rulla jonka sisällä oli bataattia, ja kolmas oli sienen näköinen pallero. Hyviä olivat kaikki. Viihdyimme kaupan hyllyjen väleissä yllättävän pitkään, oli niin hauska ihmetellä japanilaisia tuotteita ja niiden hienoja pakkauksia. Kyllä näyttää siltä että meidän pitää joskus päästä käymään Japanissa tutustumassa syvemmin paikalliseen kulttuuriin, kaupan hyllyjen välityksellä kun saa niin kovin, noh, tuotteistetun kuvan. Mikä tietysti on parempi kuin ei mitään, ja itse asiassa tarjoaa yllättävän hyvän mahdollisuuden kulttuurisidonnaisten seikkojen tarkkailuun.

Hyppäsimme taas lauttaan ja matkasimme Hong Kongin puolelle. Japanilaiset pullat olivat herätelleet nälän, joten heti ensimmäiseksi piti suunnistaa syömään. Google ja Mondon artikkeli olivat vahvistaneet valintamme tälle päivälle: Lin Heung Tea Houseen dimsumille. Kun pääsimme paikalle, alkoi hirvittää, niin kauheaa kaaosta isossa meluisassa salissa en ole ennen nähnyt. Tuonne sekaanko pitäisi sukeltaa ja ymmärtää miten homma pelaa? Emmimme oven suussa menoa katsellen, yhtään vapaata pöytää ei näkynyt, eikä kukaan henkilökunnasta kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Eräs poislähtevä mies viittoi meille, että sekaan vaan ja etsikää itse pöytä, joten lähdimme luovimaan pöytien väliin vapaata paikkaa etsimään. Ihan salin perällä nousi kaksi ihmistä isosta täydestä pöydästä pois juuri kun olimme pöydän kohdalla, ja tarjoilija viittoi meille että menkää äkkiä tuohon. Istahdimme pöydän ääreen ihmettelemään touhua. Tarjoilija siivosi edellisten asiakkaiden sotkut pois ja toi meille teetä ja astioita ja puikot ja viittoi jotain mitä emme ymmärtäneet. Myöhemmin kun seurasimme muiden pöytien toimintaa, selvisi että olisi pitänyt huuhdella oma teekuppinsa ja puikkonsa isossa teeastiassa ennen käyttöä. Noh, ensi kerralla sitten. Pöytien välissä kierteli tarjoilijoita kärryjä pukaten, ja kärryiltä sai valita syödäkseen mitä tahtoi, ja annos merkittiin korttiin. Missään ei ollut menuita tai selityksiä annoksista, eikä henkilökunta puhunut englantia, joten arvailuksi meni. Otimme katkaraputäytteisiä riisipannukakkuja, sianlihatäytteisiä pullia, jollain täytettyjä möykkyjä, ja jollain muulla täytettyjä rullia, ja vielä makealla mössöllä täytettyjä pyöreitä pullia. Ja paljon teetä. Kaikki oli hyvää, osa hieman erikoisen makuista mutta meni alas hyvällä ruokahalulla kuitenkin. Pöytäämme tuli muitakin länsimaalaisia, ja meitä pikkuisen huvitti kun he tilasivat kananjalkoja varpaineen kaikkineen eivätkä saaneet syötyä niitä. Kova ryystäminen ja mussutus kävi salissa, ja oli ihan ok sylkeä luut suustaan kädelle ja jättää kaikki roskat pöydälle. Melkoinen sotku pöydissä olikin aina asiakkaiden lähtiessä. Seurasin kiinalaisten pöytänaapureideni puikkojen käyttöä ja opin hyviä kikkoja, esimerkiksi pehmeän mössöisen dimsumin voi keihästää toisella puikolla niin ettei se liiku kun siitä haukkaa palasia, kätevää. Tulimme yllättävän täyteen yllättävän nopeasti, ja marssimme korttimme kanssa kassalle maksupuuhiin. Koko lystistä sai pulittaa satasen dollareissa eli kymmenen euroa yhteensä molemmilta, mahtava hinta-laatu-suhde. 

Vatsat piukeina lähdimme katselemaan kaduille ja etsimään kangaskauppoja, joiden osoitteet olin etukäteen katsonut netistä. Kaksi kolmesta oli lopetettu, tai ainakaan emme löytäneet niitä, mutta yhden löysimme. Muutaman hienon kankaan näin, mutten innostunut niin paljon että olisin ostanut jotain. Kuljimme kaupungin toiselle laidalle Causeway Bayn alueelle, jossa oli iso kauppakeskus täynnä merkkiliikkeitä ja muutama katu täynnä kivoja pikku kauppoja. Kelloliikkeitä ja korukauppoja oli joka puolella, ja kaikki isot länsimaiset brändit erittäin näkyvästi esillä. Musta oli vallitseva väri pukeutumisessa, sanoisin että täällä mustaa näkee jopa enemmän kuin Suomessa. Ja niin hoikkia ja tyylikkäästi pukeutuneita ovat nämä Hong Kongin naiset! Ylipainoisia ihmisiä ei juuri näy, vaikka kaikki syövät jatkuvasti ja paljon. Kuljimme Causeway Bayssä niin kauan, että alkoi tulla uudestaan nälkä. Päätimme kävellä takaisin Wellington Streetille lähtöpisteeseemme ja mennä tällä kertaa Tsim Chai Kee -ravintolaan nuudelille. Pienessä paikassa oli täyttä mutta juuri vapautui pöytä joten pääsimme heti syömään. Ruokalista löytyi englanniksi, joten ei haitannut vaikka tarjoilija ei puhunut englantia. Listalla oli vain muutama nuudeliannos, minä valitsin kalapullanuudelit ja Kari otti härkäviipalenuudelit. Annokset tuotiin heti pöytään kiehuvan kuumina, ja hörpsimme ne tyytyväisinä, maittavia olivat, vaikkakin hyvin simppeleitä. Kalapullat olivat kaksi harmaata jättimäistä möykkyä ruoan seassa, mutta maku ei ollut niin paha mitä ulkonäkö lupasi, ja lopulta pullat alkoivat maistua peräti hyviltä. Karin mielestä härkä ei ollut erikoista, mutta nuudelit olivat erinomaisia, samoin kuin liemi. Ilahduttavaa oli myös hinta, yksi nuudeliannos maksoi 20 dollaria eli kaksi euroa. Mieletöntä että näin halvalla saa hyvän ruoan! Väsy alkoi jo painaa jäseniä, vai oliko se ruoka joka painoi, mene ja tiedä, mutta poikkesimme vielä hakemaan eilisestä leipomosta toiset munatortut iltapalaksi ja marssimme sitten lautalle ja hotellille rentoutumaan.

Lin Heung Tea House: 5 dimsumia ja teetä 101 dollaria (10 euroa)
Tsim Chai Kee: nuudeliannos 20 dollaria (2 euroa)


Viihdyimme japanilaisessa tavaratalossa hauskojen tavaroiden keskellä. We liked to wander around the japanese department store in between all the funny stuff.

Nuudeli poikineen. Lots of noodles.

Dimsumilla Lin Heung Tea Housessa. Having dimsums in Lin Heung Tea House.


Ravintolassa oli melkoinen melu ja vapaata paikkaa sai etsiä. The restaurant was quite noisy and you really had to look for a free seat.

Tällaisia taloja Hong Kongin ranta oli tulvillaan. Hong Kong shorefront was full of this kind of architecture.

Kerro se kukkasin ja pehmoeläimin. Tell it with flowers and soft toys.

Kaduilla oli kova liikenne ja ilmansaasteet sen mukaiset. The streets were really busy and air polluted accordingly.

Tällaisten päälle piti varoa astumasta. You had to watch your step to avoid these.

Times Squaren kauppakeskuksen koristeita. Times Square mall ornaments.

Kukkapaita. Shirt made from flowers.

Kahden euron nuudelit. Two euro's noodles.

Illalla ei ole koskaan täysin pimeää. The night is never dark.

Jälkiruoaksi munatortut. For desert, egg tarts.

Uusi ja aikuistunut pukeutumistyylini. My new, more adult style.







Carlos Drake, seikkailija

Luku 230

Svalbard tanssi komentopöydällä ripaskaa kahden humalaisen eskimon kanssa (juotuaan jälleen useamman tuplaespresson). Laivasto oli edennyt nopeasti ja oli jo Jupiterin kohdalla. "Hiiohoi ja espressoa pullo!", Svalbard huusi kofeiinipöhnässään. Eskimot tippuivat pöydältä silakkakasaan ja Svalbard jatkoi yksin ripaskaa. Hetken päästä hän kyllästyi ja alkoi kiskoa komentopöydällä olevia vipuja ja painaa erilaisia nappeja. Miehistö oli juuri ruokatunnilla eikä kukaan valvonut hänen toimiaan. Svalbard paukutteli nappeja ja veteli vipuja yrittäen saada aikaiseksi sambarytmin ja onnistuenkin siinä. Samalla hän ohjelmoi laivaston reitin uudestaan. Paria napinpainallusta myöhemmin hän oli myöskin kiihdyttänyt laivaston vauhdin huippuunsa. Laivaston lentäessä täyttä vauhtia kohti tuntematonta päämäärää Svalbard päätti lähteä ulkoiluttamaan lempisnöffeään (eräänlainen avaruussika, erittäin älykäs eläin). Hän astui ulos komentoaluksestaan snöffe kainalossaan ja lennähti saman tien kohti Jupiterin pintaa. 

Ovatko roomalaiset hulluja?

Sanooko Svalbard kautta Jupiterin?

Vastaukset näihin kysymyksiin kautta Teutateksen ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

2 kommenttia:

Ronja Margareta kirjoitti...

Jos jossakin törmäätte kuivajäätelöön, kannattaa maistaa! Se on kyllä Japanista lähtöisin, mutta jos sielläkin sitä näkyisi. Itse maistoin sellasessa tapahtumassa tuolla Kemissä niin mansikka oli kyllä todella hyvää! (: Ja hei, jos uudestaan olette jonnekkin tuonne päin lähdössä, minäkin tulen mukaan!! (:

Tau kirjoitti...

Oi, sehän kuulostaa hauskalta! Ikävä kyllä en nähnyt sitä missään, mutta jospa joskus pääsen maistamaan. Japanin matkaa odotellessa... ;)

Lähetä kommentti