Day 193: Tahunanui Beach

Kävimme taas kahvittelemassa ja asioilla kaupungilla, ja tulimme sitten takaisin majataloon lounasta syömään. Iltapäivällä lähdimme kävelylle satama-alueelle, joka paljastui tylsäksi teollisuusalueeksi. Innostuimme kävelemään Tahunanui Beachille asti, ja kuljimme siellä mustassa pehmeässä hiekassa aaltojen huuhdellessa nilkkoja. Vesi tuntui sen verran lämpimältä, että ehkä jopa saattaisin käydä uimassa joku päivä jos innostun. Musta hiekka oli siitä hassua, että se muodostui litteistä murusista, eivätkä ne millään lähteneet jalkapohjista vaikka kuinka pyyhimme. Palasimme kukkuloiden yli majatalolle, yli kolme tuntia olimme kävelleet ja sopivasti alkoi jalka jo painaa. Istuimme hetken telkkarin ääressä, söimme sitten iltapalan ja surffailimme netissä. Onnistuimme löytämään netin avulla radiosta kuulemamme kivan biisin, vaikka muistimme siitä vain pari sanaa kertosäkeestä. Te jotka kaipaatte jotain piristystä talven harmauteen ja pakkasiin, kuunnelkaapa Uusi-Seelantilaisen The Babysitters Circus -bändin Everything's gonna be alright-biisi!

Tahunanui Beach. Mustaa hiekkaa/Black sand.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 193

Carlos katsoi hämmästyneenä itseään ja totesi pettämättömän terävään tapaansa: "Sehän olen minä!" "Carlos Nr 3591 sarjaa B 5,  palveluksessanne!", vastasi toinen Carlos. "Ystävien kesken minut tunnetaan Kallena!" Hän katsoi kelloaan (joka muistutti pientä avaruusalusta vilkkuvine valoineen ja piipityksineen) ja sanoi Carlokselle: "Olet juuri nyt tulevaisuudessa, tarkemmin sanoen vuodessa 3999 ja nykyisten sääntöjen mukaan et voi enää kauaa viipyä täällä. Valvontavirasto on erittäin tarkka näissä asioissa. Jouduimme Seikkailijoiden kanssa tekemään melkoisesti töitä, että saimme Viraston hämättyä niin, että pääsin pelastamaan sinut. Laskelmiemme mukaan Virasto on jo tietoinen sinun täällä olostasi ja meillä on noin viisikymmentä sekuntia aikaa ennen kuin heidän joukkonsa ovat täällä. Seuraa minua, jos haluat elää!", näin sanoen Kalle kääntyi ja lähti kohti kalliomuodostelman keskiosaa. Carlos seurasi perässä ja yritti samalla kysellä Kallelta kysymyksiä. "Mitä ihmettä tulevaisuudessa on tapahtunut, että minua on useampia? Ja miksi tämä Virasto haluaisi minulle mitään pahaa?" "En voi kertoa sinulle liikaa yksityiskohtia, mutta olet varmaan jo itsekin päätellyt, että sinusta on tehty kopioita ja näistä kopioista on muodostettu Seikkailijat-niminen ryhmä, jonka tehtävänä on ylläpitää järjestystä ajassa ja maailmankaikkeudessa. Meidän tehtäviimme kuuluu esimerkiksi sinun pelastamisesi niinä hetkinä, kun käyt tulevaisuudessa jonkun oven kautta ja joudut vaaraan. Virasto odottaa vain tekosyytä pidättää sinut jostain sääntörikkomuksesta. Huhun mukaan heillä on jotain hampaankolossa sinua vastaan". Kallion päällä oli pieni lautavaja, jota kohti he kävelivät. Carlos ei ollut huomannut vajaa, koska se oli samanvärinen kuin ympäröivä kiviaines. Heidän lähestyessään vajaa kallio alkoi täristä ja taivas pimeni. Jostain alkoi kuulua korviasärkevää jyrinää. "Virasto on tulossa!", Kalle sanoi rauhallisesti. He tulivat vajan luo, joka sekin tärisi ja heilui kuin myrskyn kourissa. "Astu sisään, tapaat jonkun meistä myöhemmin ja saat silloin lisää vastauksia!", Kalle sanoi avaten vajan oven Carlokselle. "Kiitos, miten sinun käy Viraston kanssa?", Carlos kysyi joutuen jo huutamaan tullakseen kuulluksi jyrinän yli. "Ei hätää, meillä on aina takaportti pakoreittiä varten!", Kalle vastasi. Carlos astui ovesta sisään ja Kalle sulki oven hänen perässään.

Kuinka paljon Carloksia oikein onkaan tulevaisuudessa?

Eikö yhdessäkin ole aivan liikaa?

Vastaukset näihin tuleviin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.