Day 214: Waitomo Caves

Hieman oli nilkat ja jalan lihakset jäykät aamulla, mutta muuten ei eilisestä suorituksesta jäänyt mitään merkkejä, ihmeellistä. Tämän päivän ohjelmanumerona oli Waitomon luolat. Olin varannut meille jo etukäteen kahden luolan combo-elämyksen, ja koska sinne oli parin tunnin ajomatka Tauposta lähdimme aikaisin liikkeelle. Saavuimme perille puolen päivän jälkeen ja söimme luolaan menoa odotellessamme lounaan ja katselimme märkäpukuihin ja kumisaappaisiin sonnustautuneita luolakellujoita, tai miksi sitä nyt suomeksi kutsutaan kun joukko ihmisiä kelluu renkaiden päällä joessa pimeässä luolassa. Vähän teki itsekin mieli kokeilla moista pimeydessä seikkailemista, mutta se oli niin kallista ja pelottavaa että jätin sen sittenkin tuleviin kokemuksiin. Oppaamme Angus vei pienen ryhmämme Ruakuri-luolaan, jonne laskeuduimme spiraalin muotoista kävelyramppia. Angus oli itse ollut aikanaan tekemässä luolasta turistinähtävyyttä, joten hän oli oikein oivallinen opas ja osasi kertoa hauskoja tarinoita luolan vaiheista. Luolasto oli komea ja täynnä hienoja kivimuodostelmia ja sopivan jännittävää tunnelmaa. Pidimme tästä luolasta enemmän kuin Australian Coonawarran luolista, tämä oli näyttävämpi ja isompi kokonaisuus. Välillä törmäsimme kellujoihin otsalamppuineen, ja kuulimme kun he molskahtivat jossain pimeydessä alas kohisevaa koskea. Rohkeita veijareita. Näimme kiiltomatoja ihan lähietäisyydeltä, ja kuulimme erinäisiä faktoja niistä. Enpä tiennyt aiemmin, että kiiltomatoäiti munii useita kekoja munia, ja esikoiset syövät muut siskot ja veljensä selviytyäkseen. Poislähtiessämme höristelimme korviamme, kun kuulimme että opas puhui jonkun kanssa Hobitista. Kuulemma luolassa oli käyty tekemässä Hobittiin liittyviä juttuja, kuten äänimaailmaa. Hm, kiinnostavaa. Pimeästä luolasta ulkoutuminen kirkkaaseen auringonvaloon oli traumaattista, mutta selvisimme siitä todennäköisesti ilman pysyviä vaurioita. Seuraavaksi haimme automme ja ajoimme Waitomo Glowworm Cavesin luo, jossa hetken odottelun jälkeen opas vei ryhmämme tutustumaan toiseen luolaan, joka oli tunnettu nimenomaan kiiltomadoistaan. Ihastelimme ensin erinäisiä kivimuodostelmia ja sain omin silmin todeta, kuinka eräs ryhmämme nuori mies kielloista huolimatta törkeästi nojaili hauraaseen tippukiveen ja koitti sormillaan räpeltää siitä palasta irti muistoksi. Argh, miten huonoa käytöstä, juuri tuollaisten takia turisteilla on huono maine! Luolassa oli hyvä akustiikka, jonka toteamiseksi saimme laulaa "Paljon onnea vaan" kiiltomadoille. Itse Kiri Te Kanawa on käynyt laulamassa luolassa, ja muutenkin siellä pidetään joskus tapahtumia, kuten häitä ja joululaulukonsertteja. Viimein pääsimme asiaan, eli asetuimme veneeseen istumaan ja oppaamme sammutti kaikki valot ja kielsi kuvaamasta tai puhumasta mitään, ja niin läjdimme lipumaan täydellisessä hiljaisuudessa pitkin mustaa jokea. Katossa hehkuvat kiiltomadot loistivat kauniin sinisinä ja heijastuivat mustasta tyynestä veden pinnasta niin että tuntui kuin olisimme kelluneet tyhjyydessä. Harmi vain että hupi oli ohi hetkessä, ja putkahdimme aivan liian pian takaisin auringonvaloon. Siinäpä ne luolakokemukset, mukavia olivat mutta ehkä aavistuksen liian hypetettyjä. Ajoimme ilta-auringossa kylpevien kukkuloiden saattelemana takaisin Taupoon ja hostelliimme kokkaamaan angus-pihvejä iltapalaksi. Kerrankin onnistuimme paistamaan täydelliset pihvit, ja liha jäi punertavaksi sisäpuolelta. Sattumoisin tänään oli BBH-päivä hostellilla, ja jos täytti BBH:n kyselyn, sai ottaa viiniä ja olutta. Niinpä meillä oli lasit punaista pihvien kyytipojaksi, täydellinen lopetus päivälle.

Sisääkäynti Ruakuri-luolaan. Entrance to the Ruakuri Cave.

Sisällä Ruakurissa. In the Ruakuri.

Luola oli täynnä hienoja kivimuodostelmia. The cave was full of wonderful rock formations.

Lähikuva kivikorallista. Close shot of the rock coral.

Luolakellujat matkalla hyppäämään koskeen. Black water rafters on their way to jump a fall.

Ruakurin kattoa. The ceiling of Ruakuri.

Ruakurin luolan omistaa yläpuolella olevan maan omistava maanviljelijä, pitkällisen lakitaistelun jälkeen. Tässä muisto jonka hän oli käynyt jättämässä luolaan aikoinaan. The Ruakuri cave is owned by a farmer (after a lengthy legal fight), who owns the land above the cave system. Here is a memento he had left in the cave years ago. 

Waitomo Glowworm Cavesin rakennus on palkittu erikoisesta suunnittelustaan. The Waitomo Glowworm caves building has received an award because of it's unique design.

Sama rakennus kauempaa katsottuna. The same building seen farther away.

Kotimatka Taupoon. Journey to Taupo.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 214

Musta Tahto räjähti palasiksi ja jokainen osanen sinkoutui eri suuntaan tuhoutuen mennessään. Kaikki paitsi yksi. Tämä osa oli ensimmäinen, joka oli kauan sitten liitetty kokonaisuuteen, josta muodostui Musta Tahto. Osan nimi oli A ja hän sinkoutui suoraan päin maailmankaikkeuden rajaa. Sininen liekkijana muuttui hetkellisesti läpinäkyväksi ja A lensi rajan läpi. A hädin tuskin tajusi mitä tapahtui. Hän oli ollut niin kauan osa suurempaa kokonaisuutta, että hän ei enää muistanut minkälaista oli olla yksilö. Hän tunsi suurta hämmennystä ja epätietoisuutta. Oli aivan kuin hän olisi ollut eksyksissä itsensä sisällä. Hän syöksyi mustan avaruuden läpi eikä tiennyt mitä tehdä tai ajatella. A yritti hakea yhteyttä muihin, jotka muodostivat Mustan Tahdon mutta kaikki oli hiljaista. Yhtäkkiä hän vaistosi jotain edessäpäin. Jotain suurta ja voimakasta lähestyi häntä. Jotain pahempaa kuin edes Musta Tahto. Tämä jokin oli kuin musta, jääkylmä tyhjiö, jonka sisällä oli vinhasti kieppuva pyörre. A tunsi pelkoa jollaista hän ei ollut aikaisemmin tuntenut. Hän yritti hidastaa vauhtiaan mutta edessä oleva tyhjiö veti häntä puoleensa vastaanpanemattomasti. Hetkessä A oli tyhjiön edessä ja sitten hänet imaistiin sisään johonkin sanoinkuvaamattomaan.

Onko A samainen A, joka lähti tutkimaan ovia ja katosi?

Vai joku toinen A?

Vai onko se B valepuvussa?

Vastaukset näihin aakkosellisiin kysymyksiin ja paljon muuta kirjaimellista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.